lauantai 1. huhtikuuta 2017

Ihana, aurinkoinen Naantali

Pari viikkoa sitten lauantaille sattui jälleen aurinkoinen ilma, joten otimme pyörät allemme ja suuntasimme Naantaliin. Sielläkin mieheni oli kerennyt kerran aiemmin jo käymään, joten hän osasi reitin. Sinne matkaa meiltä on reilu 15 km. Menomatkan aikana pysähdyimme pari kertaa lyhyesti. Toisen kerran Raisionlahden lintutornilla ja toisen kerran melkein heti sen jälkeen Raision venesatamassa. Naantalin keskustaan saavuttaessa jätimme pyörät parkkiin ja jatkoimme jalan vanhaan kaupunkiin. Tykästyin kovasti sen vanhoihin, värikkäisiin rakennuksiin ja pieniin liikkeisiin, joissa emme tosin käyneet sisällä. Siitä jatkoimme kirkon ympäristöön meren äärelle. Siellä varmasti tullaan viettämään aikaa toistekin - erityisesti kesällä! Ihanaa aluetta. Lisäksi kävimme Kailon saaressa eli saaressa, jossa on Muumimaailma. Muumit tosin ovat vielä talviunilla, mutta Muumimaailman rakennuksia pääsimme ihailemaan ja muuten vain nauttimaan saaren luonnosta ja rauhallisuudesta. Se on yksi niistä paikoista, jossa emme koskaan käyneet perheen kanssa lomalla, joten oli hauskaa viimein päästä käymään siellä! Ennen paluumatkalle lähtöä kävimme vielä syömässä pizzan puoliksi.

Raisionlahden lintutornille 










maanantai 20. maaliskuuta 2017

Pöyräilykausi alkakoon!

Reilu viikko sitten lauantaina julistin pyöräilykauden omalta osaltani alkaneeksi. Ilmat ovat olleet jo niin keväisiä ja aurinkokin paistoi. On siis koittanut se aika, jolloin olisi tarkoitus tutustua Turkuun vähän laajemminkin sekä sen lähiympäristöön. Tuona lauantaina suuntasimme ensimmäistä kertaa Ruissaloon. Tai kerta oli ensimmäinen minulle, mieheni oli käynyt pyöräilemässä siellä kerran jo talvella. Meiltä matkaa Ruissalon Sillalle on nelisen kilometriä eli ei kovin pitkä matka. Monet muutkin olivat siellä ulkoilemassa, enkä ollenkaan ihmettele miksi. Tykkäsin kovasti saaresta ja suunnittelin jo, että joku kerta pitää ottaa eväät mukaan ja lähteä sinne eväsretkelle. Tullessa kuljimme rannan tuntumassa olevia (mutaisia) pyöräteitä pitkin. Honkapirtille, eli noin saaren puoleen väliin saavuttuamme päätimme pistäytyä siellä kahvilla. Emme kuitenkaan viihtyneet siellä kovin hyvin, sillä se oli niin täynnä ihmisiä, että istumapaikkaa ei tahtonut löytyä eikä paikan tyyli ole oikein meidän silmää miellyttävä. Syötävien osalta ei puolestaan ollut valittamista! Kahvitauon jälkeen suuntasimmekin jo kotiinpäin suorinta tietä. Osa saaresta jäi siis minulta vielä näkemättä, joten seuraavalla kerralla täytyykin jatkaa eteenpäin siitä, mihin viimeksi jäimme.











lauantai 4. helmikuuta 2017

Kiitollinen

Tein tässä joku aika sitten yhden psykologisen testin, josta kuulin eräältä psykologian opiskelijalta, johon olen täällä Turussa tutustunut. Siinä minun suurimmaksi vahvuudekseni nousi kiitollisuus. Siihen liittyvät vastaukseni pohjautuvatkin erityisesti viime aikoihin, jolloin olen tuntenut todella paljon kiitollisuutta. Syksyllä lähitulevaisuus oli vielä täysin auki. Olimme kuitenkin päättäneet muuttaa Turkuun. Silloin oli kuitenkin vielä epävarmaa, kuinka nopealla aikataululla se tapahtuisi. Selvää kuitenkin oli, että ensin täytyisi löytyä asunto, jonne muuttaa.


Aloimme katselemaan asuntoja vähän sen jälkeen, kun olimme palanneet Turkista eli lokakuun alkupuolella. Muutamasta asunnosta soitimme, mutta niihin oli jo löytynyt vuokralainen. Muutaman asunnon kohdalla laitoimme viestiä vuokranantajalle. Ainoastaan yhdeltä saimme vastauksen (12.10) ja hänen vuokraamassaan asunnossa nyt asustelemmekin. Kauaa ei siis tarvinut etsiä. Enkä enempää voisi olla tyytyväinen! Okei, ehkä vessa voisi olla vähän isompi, mutta muuten ei ole valittamista. Sijaintikin on meille juuri sopiva. Sattumaa vai johdatusta? ;) Itse uskon jälkimmäiseen. Vuokrasopimus tehtiin marraskuun alusta alkavaksi, eli kaikki tapahtui melko nopeasti. Ongelmaksi ei edes koitunut se, että toinen meistä oli työtön ja toinen maahanmuuttaja, jonka ajattelin vaikeuttavan asunnon saamista.


Marraskuun alussa muutimme siis Turkuun, mutta sitten heräsikin kysymys, mitä täällä nyt sitten? Kaupunki oli melko tuntematon, ei ollut työpaikkaa, ei ollut ainuttakaan tuttua, joka olisi kaupungissa asunut - ainakaan minulla. Miehellä oli ainakin yksi kaveri! Nyt olemme asuneet täällä noin kolme kuukautta, ja olenkin niin kiitollinen siitä, miten asiat ovat taas kerran järjestyneet! Nyt voin sanoa viihtyväni täällä jopa todella hyvin. Minulla on työtä ja olen tutustunut moniin ihaniin ihmisiin. Menoja on sopivasti vapaa-ajalla mutta onneksi jää myös aikaa kotoiluun, joka on minulle tärkeää. Myös mies on viihtynyt täällä tosi hyvin. Täällä on tosi paljon muitakin turkkilaisia. On minulla edelleen (rukous)pyyntöjä ja haaveita - kenelläpä ei olisi - mutta olen silti tosi kiitollinen tästä hetkestä. On niin mahtava asia, että me voimme aina luottaa siihen, että asiat kyllä järjestyvät, vaikka aina ei tuntuisi siltä. ”… ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen…” (Jer. 31:9)