maanantai 22. tammikuuta 2018

Laivabongailua Baltic Princessilla

Syyskuussa kävimme risteilemässä Baltic Princessilla. Se oli ensimmäinen 23h-risteily, jonka olen tehnyt. Viime aikoina on tullut kuitenkin matkusteltua useammin laivalla. Risteily oli hyvä irtiotto arjesta, ja sai nauttia yhdessäolosta, hyvästä ruuasta ja musiikista. Matkaan lähdimme illalla Turusta. Seuraavasta päivästä tuli erittäin kaunis ja aurinkoinen, jolloin oli mukavaa viettää aikaa myös ulkokansilla. Siellä ollessamme bongasimme monia muitakin laivoja. Mitenkään superinnostunut pelkästä risteilymatkustamisesta en ole, enemmän kiinnostaa laivamatkan yhdistäminen johonkin kaupunkiin, mutta meillä oli kuitenkin mukavaa, niin ehkä vielä joskus uudelleen. Ainakin jossakin vaiheessa Baltic Princessin telakan jälkeen täytyy käydä tsekkaamassa laivan osittain uudistunut ilme! Alla kuvia meidän matkasta. 












torstai 18. tammikuuta 2018

Mitä meille kuuluu?

Erään lukijan kommentin innostamana palaan taas pitkästä aikaa blogin ääreen. Viime postauksesta onkin kulunut jo aikaa, joten ehkä ensin on hyvä kirjoitella kuulumisia.

Viime vuosi alkoi sillä, että olin työpaikassa, jonka olin saanut hyvin pian Turkuun muuttomme jälkeen. Se ei kuitenkaan ollut oman alani työtä ja yritinkin etsiä muuta työtä. Työ kuitenkin loppui äkillisesti alkuvuoden puolella minusta johtumattomista syistä, mistä olin enemmänkin iloinen kuin harmistunut. Sen jälkeen kerkesin olla kolme kuukautta työttömänä. Työttömyys on siinä mielessä inhottavaa, jos ei yhtään tiedä, kuinka pitkään se tulee jatkumaan. Koitin pysyä kuitenkin toiveikkaana luottaen tulevaan, siihen että asiat kyllä järjestyvät - ja niinhän ne järjestyivätkin. Toukokuun alussa aloitin oman alani työssä, jossa sain jatkaa kesän jälkeenkin ja samassa paikassa edelleen olen. Työ on osa-aikaista, mutta tykkään siitä kovasti. Välillä teen myös keikkaa vuokratyöfirman kautta. Mieheni opiskeli alkuvuodesta suomea, kunnes vaihtoi auto-alalle keväällä. Opiskeluihin kuului parin viikon harjoittelu, jonka jälkeen hän pääsi kyseiseen paikkaan töihin ja on ollut siellä heinäkuusta lähtien. Hyvä tilanne siis molemmilla töiden suhteen.




Jonkin verran on tullut reissailtuakin. Perheeni luona maalla olen käynyt muutamia kertoja viime vuoden aikana, viimeksi olimme siellä mieheni kanssa yhdessä joulun vietossa. Syksyllä olin ystäväni kanssa Kreetalla, josta ovatkin viimeisimmät postaukseni. Syksyllä tuli viimein käytyä Kajaanissakin tapaamassa siellä asuvia ystäviäni, olihan meidän muutosta sieltä kulunut jo n. 1,5v, enkä ollut sen jälkeen siellä käynyt. Syksyllä kävimme mieheni kanssa risteilemässä sekä marraskuun alussa teimme yhden yön reissun Tallinnaan, joka oli meidän molempien ensimmäinen kerta siellä. Tallinnassa kävin myös tällä viikolla, tällä kerralla tosin vain päiväseltään opintomatkan merkeissä. Lisäksi yhden reissun teimme yhdessä heti alkuvuodesta, matkustimme nimittäin autolla Norjaan tapaamaan mieheni sukulaisia ja ystäviämme. Minulla on viikko lomaa tiedossa maaliskuussa, jolloin olisi tarkoitus lähteä yhden Kajaaniystäväni kanssa matkoille. Kohdemaa(t) on jo selvillä, mutta lippuja ei ole vielä ostettu eikä sen tarkempia suunnitelmia tehty, joten siitä lisää myöhemmin. 



Turkuun olemme kotoutuneet erittäin hyvin. Molemmat olemme saaneet täältä hyviä ystäviä, joiden kanssa tulee usein vietettyä aikaa. Olen löytänyt hengellisen kotini, sen, jossa aloin käymään jo reilun viikon päästä muutostamme tänne, ja sitä kautta olen saanut ihania ihmisiä ympärilleni. Viime vuoden keväällä aloitin myös uuden harrastuksen, kuntosalilla käynnin. Viimeisten parin kuukauden aikana käynti salilla on jäänyt, pitäisi taas ryhdistäytyä asian suhteen. 

Tehtiin kaksi lumiukkoa Kaupunginlammen rantaan. :D

Siinäpä kaikki mitä nyt tuli mieleen. Pyrin siihen, että seuraavaan postaukseen ei kuluisi kovin pitkää aikaa. Kuvat ovat Kajaanin vierailulta marraskuulta. Siellä oli jo silloin niin ihanan lumista, toisin kuin Turussa. Tällä hetkellä tosin Turussakin on lunta, vaan saa nähdä kuinka kauan. 

maanantai 11. syyskuuta 2017

Samarian rotkovaellus - kokemisen arvoinen

Olimme ennen Kreetalle lähtöä tutustuneet paikkoihin, joihin voisi tehdä päiväretkiä. Yhdeksi vaihtoehdoksi tuli Samarian rotko. Rotko on yksi Euroopan syvimpiä ja pisimpiä. Vaellusreitin pituus on noin 16 kilometriä. Itseäni aluksi mietitytti, että jaksaisinko vaeltaa sen kuumalla ilmalla ja muutenkin se, että riittäisikö kunto siihen. Välillä olin ajatuksissani kääntymässä siihen, että jätettäisiin Samarian rotkovaellus väliin ja sen sijaan vaellettaisiin Imbroksen rotko, joka on noin puolet Samarian rotkon pituudesta. Kuitenkin pari blogipostausta luettuani tuli fiilis, että tuonne on ehdottomasti päästävä. Ystäväni ei ihan yhtä innoissaan vaelluksesta ollut, mutta ilokseni vaellus sopi myös hänelle. Päätös vaelluksesta oli siis tehty ennen matkaa, mutta retken oston jätimme kohteeseen.


Ostimme retken Samarian rotkovaellukselle Agia Marinassa olevasta Exodus Travelin sivukonttorista, joka on muutaman sadan metrin päässä Silk Oil -huoltoasemalta Haniaan päin oikealla puolella katua. Saimme siellä erittäin hyvää palvelua henkilöltä, joka toimi retkellämme myös oppaanamme. Hän heti alussa varmisti, että meillä olisi oikeanlaiset kengät mukana matkassa. Muutenkin hän kertoi kaiken olennaisen matkaan liittyen. Opas puhui hyvää englantia, oli vastuullinen ja hauska. Voin todella suositella kyseistä matkatoimistoa. Heidän pääkonttorinsa on Haniassa. Hintaa vaellukselle tuli yhteensä 31 € +ruuat. Bussimatkojen (Agia Marinasta lähtöpaikalle Omalokseen ja Sougiasta takaisin Agia Marinaan) osuus tuosta oli 16 € ja sen lisäksi erikseen piti maksaa 5 € rotkon sisäänpääsymaksu ja 10 € laivamatkasta Agia Roumelista Sougiaan. Mielestäni tuo oli hyvä hinta kyseiselle matkalle. Jos retken olisi ostanut Aurinkomatkojen kautta, olisi bussimatkoista joutunut maksamaan 38 €, jonka lisäksi pitäisi maksaa rotkon sisäänpääsy ja laivamatka. Tärkeä asia vaellukselle lähtiessä on se, että on hyvät kengät. Lisäksi mukana on hyvä olla pieni vesipullo, lippis, aurinkolasit ja -rasva, uimakamppeet, kamera, evästä, rahaa ja mahdollisesti myös vaihtovaatetta. Vettä ei kannata liikaa kantaa mukana, sillä rotkossa on useita vesipisteitä, joissa pullon voi täyttää. Muutenkaan ei kannata tehdä repusta liian painavaa. Itselläni ei sen kummemmin ollut vaihtovaatetta, mutta alussa oli kevyt takki päällä, sillä ilma oli viileähkö aamulla lähtöpisteessä. Evääksi otin rusinoita, kaksi banaania, lasten smoothien sekä suolaisen piiraan. Niillä pärjäsi aika pitkälle, mutta jotakin muuta suolaista olisi ehkä voinut olla, jota olisi syönyt aamupalaksi. WC:t rotkossa on turkkilaistyylisiä kyykkyvessoja.





Lähtöaamuna meidän noutoaika Silk Oil -huoltoasemalta oli klo 5.35. Bussi taisi tulla vähän myöhässä, mutta onneksi ei kuitenkaan paljon. Viimeiset vaellukselle lähtijät keräsimme kyytiin Haniasta, jonka jälkeen pääsimme suuntaamaan kohti Omalosta. Bussimatkalla uni maistui, mutta lisäksi saimme ihailla auringonnousua. Perillä lähtöpaikalla olimme klo 7.15, jonka jälkeen lähdimmekin pian jo vaeltamaan. Aamupalaa olisi myös voinut jäädä syömään ennen vaellukselle lähtöä. Matkan raskain osuus on alussa, kun laskeudutaan rotkon pohjalle. Siinä meillä meni varmaan 1-1,5h. Silloin erityisesti tuli olla tarkkana, mihin astui. Laskua on kokonaisuudessaan 1250 metriä. Ensimmäisen pidemmän (eväs)tauon pidimme Samarian kylässä, joka on noin puolessa välissä matkaa. Sinne saapuessamme kello oli 10.20. Opas oli kehottanut pysähtymään siellä maksimissaan 20 minuuttia, meillä tauko kuitenkin venähti 25 minuuttiin. Tauko teki todella hyvää ja matkanteko sen jälkeen tuntui helpommalta. Maastokin tuntui olevan helpompi kulkuista Samarian kylän jälkeen. Viimeiselle taukopaikalle saavuimme klo 12.15 ja perillä Agia Roumelin kylässä olimme klo 13.30, jolloin meille jäi neljä tuntia aikaa viettää siellä. Matkan varrella näkyi kilometrikylttejä, joten pysyi hyvin kärryllä siitä, kuinka pitkästi oli kulkenut. Lisäksi oli kylttejä, joista näki, kuinka pitkän matkan päässä seuraava taukopaikka sijaitsee.


Paljon muitakin oli vaeltamassa samaan aikaan.

Samarian kylän kohdalla.







Rotkon kapein kohta, "rautaportti".

Tuolta tultiin. Enää vain vähän matkaa Agia Roumelin kylään.

Maisemat rotkossa oli kieltämättä upeat. Suurimmaksi osaksi saimme kulkea varjossa, vasta loppupuolella jouduimme kulkemaan kuuman auringon alla. Noudatin välillä jostakin aiemmin lukemaani neuvoa lippiksen vedellä kastamisesta, mikä auttoi ainakin hetkeksi aikaa. Omalta osaltani vaellus meni melko hyvin ja voin vain todeta, että ihan peruskunnolla rotkon jaksaa kävellä. Agia Roumeliin päästyämme suuntasimme heti syömään Rousios-tavernaan. Siinä vaiheessa aloin kuitenkin jo olla huonovointinen eikä ruoka oikein maistunut, mutta söin mitä pystyin. Aurinko ja nälkä yhdessä olivat tehneet tehtävänsä. Otin buranan, ja ruokailun jälkeen suuntasimme Libyanmereen uimaan. Se oli parasta koko reissussa! Vesi oli ihanan vilvoittavaa ja kirkasta. En varmaan ikinä ole nauttinut uimisesta niin paljon kuin tuolloin. Siellä olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan. Lopuksi makoilimme vielä aurinkotuoleilla kuivattelemassa ennen kuin meidän piti mennä hakemaan laivalippumme oppaalta. Kylässä oli myös pieni kauppa, josta ostin patongin itselleni, syöminen kun oli jäänyt aika vähäiseksi.

Meri, viimein!








Ja niin pieni Agia Roumelin kylä jäi taakse ja laivamatka kohti Sougiaa alkoi. 

Laiva Agia Roumelin kylästä lähti kohti Sougiaa klo 17.30. Matkalla saimme ihailla kauniita vuori- ja merimaisemia. Matka kesti n. 45 minuuttia. Bussimatka Sougiasta Hanian kautta Agia Marinaan tuntui todella pitkältä, vaikka osa siitä menikin nukkuen. Viimein yhdeksän aikaan olimme takaisin huoltoasemalla, josta meidät oli aamulla noudettu. Parina seuraavana päivänä jalkojen lihakset oli todella kipeät, mutta tuo reissu oli ehdottomasti kokemisen arvoinen. Oppaamme neuvot lihaskipuun oli seuraavat: kevyttä kävelyä tai lepäilyä rantatuolissa ja uimista tai hieronnassa käynti (tätä hän suositteli eniten), me kuitenkin valitsimme keskimmäisen vaihtoehdon. ;)