perjantai 19. huhtikuuta 2013

Düğünümüz=Meidän häät

Voisinpa ajankulukseni kirjoittaa nyt vähän meidän häistämme, vaikka ei siitä paljon ole kirjoitettavaa, koska ei meillä varsinaisesti mitään kunnon hääjuhlia ollut. Olimme päättäneet mennä naimisiin jo viime kesänä. Kun tulin Suomeen sen kolmen kuukauden jälkeen, piti alkaa keräämään papereita. No, ei minulla ollut naimisiinmenoa varten paljon papereita, mitä Suomesta tarvitsin. Turkissa sitten kiertelimme ympäriinsä välillä skootterilla ja välillä kävellen, jos skootteri lakkasi toimimasta, ja hommasimme loputkin paperit, mieheni puvun yms. Vaikka olin kovasti ainakin yrittänyt jo vähän suunnitella meidän häitämme etukäteen, niin se oli aika hankalaa silloin kun olin itse Suomessa, koska en oikein tiennyt että, miten asiat menevät Turkissa. Aikalailla kaikki selvisi vasta paikan päällä pikkuhiljaa.

Meillä oli ennen meidän varsinaista hääpäiväämme 'pienimuotoinen juhla' mieheni perheen luona, jossa oli muutama hänen sukulaisensakin. Siellä joimme limsaa ja söimme baklavaa, joka on herkkua Turkissa ja jopa minä olen oppinut jonkun verran pitämään siitä! Aluksi pidin sitä jotenkin ällömakeana, mutta nyt maistuu paremmin ja on jopa ihan hyvää, mutta liika on liikaa niin ei sitä ihan hirveästi pysty syömään kerralla. 

Varsinaisena hääpäivän aamuna meikkasin ensiksi itse itseni meidän asunnolla, sitten menimme valitsemaan mekkoni yhteen liikkeeseen, josta olimme jo päättäneet jonkun mekon ottaa, mutta kyllä, valitsin sen lopullisesti vasta hääpäivän aamuna! Aikaisemmin olin kokeillut paria muuta ja ne olivat ihan ok, mutta en niihin kuitenkin erityisesti ihastunut. Tuona aamuna vähän vain vilkaisin yhtä uutta mekkoa, ajattelin että kokeilen sitä ja se vaikutti hyvältä, joten jätin sen samantien päälle. Siitä jatkoimme ensiksi hakemaan mieheni serkun, joka tuli meidän asunnolle laittamaan minun hiukset ja sillä välin mieheni lähti kaverinsa kanssa laittamaan omia hiuksiaan parturiin. 

Meillä oli aika varattu maistraattiin 28.01.2013 klo 15. Jossain vaiheessa mietimme, että oliko se klo 15 vai olisiko se voinut ollakin klo 13....no muistimme kuitenkin ajan oikein ja olimme oikeaan aikaan paikalla. Olin kyllä melko varma että siellä se nainen sanoi silloin että saat üc (kello 3...eli 15), mutta sitten mieheni jossain vaiheessa alkoi miettimään, että olisiko hän sittekin sanonut saat on üc (kello 13), niin se teki minutkin epävarmaksi. Kun tulin hissillä alas meidän asunnolta ja hissin ovi avautui, niin saman tien siinä oli valokuvaaja ottamassa kuvia, mieheni oli sellaisen hommannut meille. :) Tuntui heti paparazzi meiningiltä. :D Todistajina meillä oli mieheni kaveri ja toiseksi todistajaksi tuli toinen mies valokuvaamosta, joka kulki myös mukanamme. 

Siinä virallisessa vihkimisessä allekirjotimme oikeastaan vain papereita ja vastasimme vihkijänä toimineen naisen kysymyksiin 'evet'. Osasin vastata oikeassa kohdassa kun kuulin meidän nimemme mainittavan, muuten en hirveästi ymmärtänyt puheesta. Tuon tilaisuuden jälkeen menimme Alanyaan ottamaan meistä kuvia majakalle ja kalelle. Sen jälkeen otimme kuvia vielä studiossa. Myöhemmin valitsimme, mitä kuvia haluamme albumiin. En vain kerennyt saamaan albumia, kun se ei ollut valmistunut siihen mennessä, kun palasin Suomeen. Miehenikään ei ole sitä hakenut, koska paremmin se siellä kuvaamossa säilyy kuin sellasessa kodissa jossa on paljon lapsia! :D  Joten sitten kun menen Turkkiin, niin haemme albumin yhdessä ja tuon sen turvallisesti Suomeen!!

Illalla kävimme syömässä Adana Ocakbasissa yhdessä mieheni serkun kanssa, joka laittoi hiukseni ja samalla palautimmekin jo mekkoni, joka oli ollut vain vuokralla. Sellainen onnellinen päivä se. Joskus olisi tarkoitus pitää vielä häät Suomessa! Tähän loppuun laitan kuvia häistämme.







Tässä jo huppari päällä :D



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristä päivääni jättämällä kommentti! :)