sunnuntai 11. elokuuta 2013

Menoa ja meininkiä

Tänään on sunnuntai, eli olen enää pari viikkoa täällä. Aika menee hirveän nopeasti. Veljeni lähti perjantaina, eli nyt ollaan kahden. Paitsi viikon päästä on kyllä tulossa muitakin tuttuja tänne! Silloin kun veljeni oli vielä täällä, olimme rannalla, kävimme Kale-kukkulalla, hamamissa, vuorilla ja paraseilaamassa. Paraseilaamassa olin toisen kerran, kaksi vuotta sitten olin ensimmäisen kerran. 

Tällä rannalla kävimme yksi päivä uimassa, itse en ollut ennen käynyt tällä rannalla. Ajoimme skootterilla vähän ehkä Konaklin puolelle, jossa tämä ranta sijaitsi.


Aluksi lähdimme vähän seikkailemaan ja kävelemään kallion vierusta pitkin. Merellä oli monia veneretkiä. Lopulta päädyimme tänne: se ranta sijaitsi siis tuolla kallion takana.


Tästä sitten jatkoimme vain eteenpäin, ja tästä se tuska alkoi.... nimittäin lähdimme kiipeämään paljain jaloin noita kuvassa näkyviä portaita ylös ja ne oli ihan tulikuumat, eikä varjoja. Voitte vain kuvitella, kuinka juoksin ne ylös etsien varjokohtaa.


Ja vielä pitkästi piti mennä rappustenkin jälkeen, ensin menimme skootterillemme, jolla ajoimme vähän vielä lähemmäs sitä rantaa, mihin olimme jättäneet pyyhkeemme, ettei tarvinut kävellä niin paljon paljain varpain. Mutta kaikista kamalinta oli juosta sen tulikuuman hiekan poikki mereen. Teki mieli luovuttaa, mutta ei kuitenkaan olisi voinut pysähtyä, koska sittenhän hiekka olisi polttanut vielä enemmän. Ensi kerralla voisin ehkä ottaa kengät mukaan, jos lähdemme jonnekin seikkailemaan. :)

-----------------

Tässä olemme Kale-kukkulalla. Hyi että tuossa pelotti, luulin etten pelkää korkeita paikkoja, mutta tuossa päällä kun seisoi ilman mitään turvajuttuja ja vieressä pitkä pudotus, niin oli siinä lievää paniikkia ilmassa omalla kohdalla. Mutta ihan lähelle sitä reunaa en uskaltanut mennä.


Sitten sain pelätä vielä mieheniki puolesta, kun hänen pitää aina mennä joka paikkaan.



-------------------


Kävimme mieheni sedän luona Bayramin takia, ja siellä vasta hulinaa riitti! Paljon mieheni serkkuja, joilla kaikilla oli monta lasta mukana. Kuvassa näkyy vain osa. :) 


-----------------

Veljeni viimeisenä päivänä menimme paraseilaamaan. Se on ihan kivaa, vaikka ei kuitenkaan mikään suuri elämys. Mutta ihan hienot näköalat taivaalta katsottuna.





Kun olimme saaneet saatettua veljeni bussille, niin kävimme katsomassa Fast and Furious 6, se vaan on hyvä.

-------------------------

Eilen kävimme ajamassa kartingia, molempien kohdalla ensimmäistä kertaa. Se oli kyllä tosi kivaa!!


Siitä sitten jatkoimme Dimcayihin. Siellä oli ihan hirveästi porukkaa, niin emme menneet Pinarbasiin, jossa normaalisti olemme, vaan menimme sen vieressä olevaan paikkaan, jossa voi kalastaa. Kalasteltiin itsellemme ruoka illaksi, ja välillä kävimme pulahtamassa jääkylmään veteen.

Muitakin kalastajia oli.


Samalla ruokimme ankkoja.


Tämä liukumäki oli kiva. Siinä meni ihan hirveän kovaa ja lasku jääkylmään veteen, ihanaa!


Tässä nyt tuli kuulumisiani täältä enemmän kuin paljon.

Kohta pitäisi alkaa ruuantekoon.

Mukavaa tätä päivää kaikille! :)

tiistai 6. elokuuta 2013

Perillä Turkissa

Täällä Turkissa ollaan nyt sitten ja lämmintä riittää! Alunperin mieheni piti tulla hakemaan minut kentältä, mutta kuskin takia se vähän viivästyi, niin sovimme että tulen bussilla tai transferilla. Turkissa ihmiset ovat onneksi tosi avuliaita niin pääsin yhteen transferiin vaikka en ollutkaan tehnyt varausta siihen etukäteen. Siinä sen matkan aikana tuli jo niin esiin taas Turkin liikennekulttuuri. Ajetaan kovaa, kun vähän kauempaa nähdään jo että valot vaihtuvat keltaiseksi niin ei aikomustakaan että alettaisiin hiljentämään, päinvastoin, kaasua vain lisää! Ja muutenkin välillä ajetaan päin punaisia jos ei ketään muita ole tulossa. 

Aluksi jouduimme etsimään asunnon. Se oli vähän hankalaa kun ei meinannut löytyä ja ne meinasi olla liian kalliita. Mutta sitten onneksi löytyi ihan kiva asunto loppuviimein. Ja se on kyllä niin ärsyttävää kun menemme kysymään jostain asiasta jossain, niin ei riitä pelkän asian kysyminen ja se siitä, vaan siinä puhutaan sitten kaikki maailman muutkin asiat läpi, ja kukahan joutuu vieressä vain odottelemaan ymmärtämättömänä. No kyllä ehkä puheenaiheen ymmärrän jos vain jaksan kuunnella. Mutta sitten se vielä, jos itsellä olisi jokin pikkuasia sanottavana, niin missään välissä ei oikein pysty ilmaisemaan itseään, kun he puhuvat tauotta tai osittain päällekkäinkin. En vain ymmärrä sitä, mistä he voivat puhua niin paljon yhteen menoon. 

Mutta, nyt on vajaa viikko täällä siis oltu ja on tässä vähän kaikenlaista keritty tekemään. Veljeni tuli päivää myöhemmin tänne. Melkein joka päivä olemme käyneet rannalla. Ensimmäisenä päivänä paloinkin jo, hups. Yksi ilta olimme kavereiden kanssa baareissa ja diskoissa. Ei olisi kyllä jaksanut olla niin kauan, kun minua ei ainakaan kiinnosta niissä käydä, mutta meidän skootterimme oli heidän asunollaan ja avaimet sisällä niin oli pakko. Mutta kävimme välissä pelaamassa biljardiakin. Seuraavana päivänä siitä olimme saman porukan kanssa Dimcayissa. Ihana vähän viilentyä siellä jääkylmässä vedessä, hyppiä ja laskea liukumäkeä vuorilta tulevaan kylmään veteen! :D Alanyumissakin, eli ostoskeskuksessakin ollaan käyty jo pari kertaa. Siellä mennään aina semmoiseen 3min hierontapenkkiin istumaan, maksaa vain yhden liiran. :D Ja sitten ihan must, ilmakiekkoa! Eilen kävimme ajamassa myös törmäilyautoilla, se vasta oli kivaa!!

Tässä kuvia :)






Dimcayi





Meiän aamiainen






Alanyumista



Ihanaa loppuviikkoa kaikille! :)