sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Kuulumisia viikon ajalta


Nyt helpottaa jo vähän joidenkin asioiden kohdalta, nyt on esimerkiksi oleskelulupahakemus tehty, ladattava bussikortti ja museokortti hommattu ja puhelin rekisteröity, mutta vielä on asioita hoidettavana. Tällä viikolla mulla oikeasti alkoi koulu, mutta vain joidenkin kurssien osalta. Joinakin päivinä odotettiin turhaan opettajan tuloa ja kurssin alkamista. Englanti III kurssin jälkeen tuntui, että oli palannut takaisin ala-asteelle. Siellä suurin osa oli turkkilaisia, jotka eivät vielä paljoa englantia osanneet. Toiselta kurssilta, josta meillä ei edes vielä varsinaista luentoa ollut, saimme englanninkielisen monistenivaskan, jonka pohjalta pitäisi valmistaa esitelmä, apua! Vähän jännittää, miten tämä englanniksi opiskeleminen sujuu.




Künefe

Viime sunnuntaina kävin päivän pyörähtämässä Alanyassa, koska enoni perheineen oli tullut viikoksi sinne lomailemaan. Mieheni oli mennyt sinne jo aiemmin ja jäi vielä muutamaksi päiväksi. Täytyy sanoa, että pidän Alanyasta enemmän kuin Antalyasta. Se on pienempi paikka, meri on ihan vieressä ja siellä on paljon tuttuja. Antalyakin on meren ääressä, mutta asuntomme ei kuitenkaan ole niin lähellä merta, joten sitä ei joka päivä näe. Täällä on paljon enemmän liikennettä ja paljon isoja autoteitä, joiden yli pääsee vain tietyiltä kohdilta. Alanyassa liikkuminen on helpompaa. Vielä en kuitenkaan ole nähnyt joka paikkaa Antalyassa. Ennen enoni perheen tapaamista, kävimme syömässä Dim cayıssa Pınarbaşıssa. Se on yksi lempipaikoistani Alanyassa. Sinne on ihana mennä kuumalla ilmalla rentoutumaan, syömään hyvin ja pulahtamaan kylmään veteen. Tällä kertaa emme kuitenkaan uinut, vaan nautimme ainoastaan hyvästä turkkilaisesta aamupalasta.



Dimcayi
Turkkilainen aamupala

Meidän skootteri ei meinannut millään käynnistyä pois lähtiessä, sen kanssa on aina ongelmia! Mutta silti se on niin hyvä olla olemassa, liikkuminen sillä paikasta toiseen on niin helppoa.


Torstaina käväisimme yhden päivän Sidessä, koska pari ystävääni olivat siellä tämän viikon lomailemassa. Olin käynyt kerran aikaisemmin siellä ja se on kiva paikka.






Eilinen päivä meni myös reissussa. Opiskelijaporukalla matkasimme Denizliin Pamukkaleen, joka on yksi Unescon maailmanperintökohde. Sää oli muuttunut pilviseksi, joten ilma ei ollut niin lämmin, kuin melkein koko ajan tähän asti on ollut. Myöhemmin rupesi vielä satamaankin. Mutta ilmasta huolimatta kaikilla oli kiva päivä ja Pamukkale oli näkemisen arvoinen paikka. Sisäänkäynti oli ilmainen museokortilla.



Yhdessä välissä pysähdyttiin yhtäkkiä ja osa porukasta lähti jonnekkin, päätettiin lähteä mukaan vaikka ilma olikin tosi kylmä ja satoi. Juuri kukaan ei tiennyt, minne olimme kävelemässä ja mitä varten. Tässä on syy, tulimme katsomaan tätä ilmeisesti kuuluisaa Denizlin kukkoa joka on tehty lasista, niin meille ainakin kerrottiin.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Jospa se koulu pian alkaisi?

Tulin tänne opiskelemaan, ainakin niin olisi tarkoitus. Vielä ei ole kuitenkaan ainutkaan kurssi alkanut, vasta ensi viikolla... ehkä? Täällä kaikki on niin epävarmaa, eikä oikein voi olla mistään asiasta varma. Eilen piti alkaa turkin kurssi. Olimme oikeassa rakennuksessa hyvissä ajoin. Kuljeskelimme rakennuksessa etsien opettajaa. Aika kauan meni, mutta lopulta selvisi, että opettajamme ei ole tällä hetkellä edes Turkissa ja kurssimme alkaa vasta ensi maanantaina. Tästäkin asiasta oltaisiin voitu informoida, niin olisi säästytty paljolta.

Eilen menin myös tapaamaan oman alani koordinaattoria. Oletin, että yhdessä katsomme kurssini läpi ja kaikki on siten selvää. Ensinnäkin sain tietää, että ne kurssit mitä olemme valinneet ovat vanhoja, ja hän tekee uutta ohjelmaa, jonka lähettää meille sähköpostissa ja meidän tulee niistä valita uudestaan kurssit. Valintamme jälkeen meidän tulisi lähettää "learning agreement" takaisin koordinaattorille ja tulla huomenna uudestaan käymään toimistolla. Mitään sähköpostia ei kuitenkaan tullut. Tänä aamuna suuntasimme takaisin hänen toimistolleen. Tällä kertaa sain mukaani jo paperin, josta näkee valittavat kurssit ja jonkinlaisen paperin, jossa on jotain päivämääriä, milloin on esimerkiksi kokeita, tosin tuo paperi on turkin kielellä niin en hirveästi ymmärrä sitä. Eikä siinä kurssipaperissa ollut ainuttakaan kurssia valittavana, jonka olisin aikaisemmin ollut valinnut, joten kaikki kurssit uusiksi! Turkin kurssi on ainut sama, mutta sitä ei siinä paperissa ollut merkittynä. Hän sanoi lähettävänsä sähköpostiin lisäksi ohjelman, mistä näkee myös milloin kyseiset kurssit ovat viikolla. Siten on helppo tehdä valintaa, ettei tule päällekkäisyyksiä kurssivalintojen suhteen. Kun katsoin sähköpostiini, sinne oli tullut vain se yksi sama lappu kursseista, jonka sain jo paperisena.


Kurssit ilmeisesti alkavat ensi viikolla, kuitenkaan en voi siitäkään olla täysin varma, koska luulin niiden alkavan jo tällä viikolla... mutta todennäköisesti. Suomessa asiat tuntuvat järjestyvät niin helposti, täällä kaikki tuntuu epäselvältä ja vaikealta, mutta tämä on Turkki. Huomenna toivon mukaan saan viimeiset paperit oleskelulupaa varten, jotta voin mennä poliisiasemalle jättämään hakemuksen ja toivon mukaan asuntopaperin kanssa ei tule olemaan mitään ongelmia. Sen takia tänään on kävelty enemmän kuin paljon tuolla paahtavassa auringon paisteessa ja se vie vaan niin kaikki voimat.

Lisäksi vielä minulla olisi harjoittelupaikka ja asunto sille ajalle tiedossa Suomessa ja olin siinä käsityksessä, ettei ole ongelma jos palaan Suomeen aikaisemmin kuin lukukauteni oikeasti loppuisi. Mutta nyt sain tietää, että todennäköisesti kokeeni ovatkin lähtöpäivääni myöhemmin, ja minun tulisi jutella opettajien kanssa, onko mahdollista tehdä niitä aikaisemmin. En tiedä sitten, kuinka joustavia opettajat täällä ovat...


Toivottavasti pian voi huokaista helpotuksesta näiden kaikkien paperiasioiden ja kurssien suhteen, ja voisi vain alkaa opiskella normaalisti, niin toivon! Ei mulla muuta.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Rafting


Eilinen päivä meni Köprülü Kanyonilla, jossa oltiin koskenlaskussa Erasmus opiskelijoiden kanssa. En ollut ennen ollut, joten se oli ihan uusi kokemus itselle. Perille päästyämme saimme välineet: pelastusliivit, kypärän ja vesikengät. Välineet saatuamme kuljimme bussilla vielä lähtöpaikalle. Siellä oli mahdollisuus hypätä kallionreunalta veteen aika korkealta. Aluksi en edes meinannut mennä hyppäämään, mutta eräs kaverini vain sanoi, että: tule, mennään! Ja siitä sitten menimme hyppypaikalle, ja vaikka pelotti, tein sen!


Tässä kuvassa näkyy paikka kalliolla, josta hypättiin

Sen jälkeen pääsimme koskenlaskuun. Meitä oli kahdeksan yhdessä veneessä plus "kapteeni". Matkan varrella pysähdyimme pari kertaa. Toisella taukopaikalla oli mahdollista hyppiä veteen, mutta tällä kertaa pudotus ei ollut korkea. Välillä oli mahdollisuus hyppiä myös veneestä veteen. Toisen kerran pysähdyimme syömään. Kanyon oli aika pitkä ja aika meni tosi mukavasti. Voin vain todeta, että oli mahtava kokemus!! Ja hauskempaa siitä teki se, että olimme useassa eri veneessä, joten mukana oli pientä kilpailumieltä ja veden roiskumiselta ei vältytty.


perjantai 12. syyskuuta 2014

Viikko takana

Ensimmäinen viikko täällä on sujunut hyvin. Tosin stressiä aiheuttaa oleskeluluvan hakeminen, jota varten pitäisi vielä ainakin kääntää pari paperia ja saada jonkinlainen dokumentti asunnosta. Koulun suhteen pitäisi vielä mennä juttelemaan koordinaattorin kanssa, käydä yhdessä kurssit läpi ja tehdä mahdolliset muutokset. Ongelma vaan on siinä, ettei hän ole vastannut sähköpostiin, joten on vähän auki, milloin pääsen häntä tapaamaan. Kurssit ilmeisesti alkavat jo ensi viikolla, joten olisi hyvä saada tämä asia selväksi. Onneksi en ole tämän asian kanssa yksin, muut saman alan opiskelijat ovat samassa tilanteessa.


Maanantaina meillä oli orientaatiopäivä, jolloin saatiin kaikenlaista informaatiota. Lisäksi meille näytettiin pari paikkaa, jonne meidän tuli myöhemmin itse osata mennä. Illalla menimme syömään yhdessä, meille tarjottiin ruoka joten siitä ei tarvinut maksaa. Tuolloin kerkesi tutustua vähän paremmin joihinkin muihin opiskelijoihin. Yhteensä meitä Erasmus opiskelijoita on varmaan n. 70. Minä olen ainoana suomalaisena.




Tiistaiaamuna Cinon piti lähteä käymään Diyarbakirissa, joten siitä lähtien olen asustellut yksin täällä. Hän tulee takaisin tänä iltana. Yksin kämpillä oleminen tuntuu vähän tylsältä, joten olen joka päivä mennyt hengailemaan muiden opiskelijoiden kanssa.

Tiistaina tapasimme jälleen Konak Cafessa. Siellä katselimme koripallopeliä, Turkki vs. Liettua. Lähes kaikki paikallaolijat kannattivat totta kai Turkkia, mutta oli Liettuallakin ainakin kaksi kannattajaa Liettuasta. Joka tapauksessa Liettua vei voiton. Myöhemmin pelailimme pelejä, mm. Okey-peliä. Olin pelannut sitä kerran ennenkin Turkissa, en vain muistanut enää ihan tarkkaan sääntöjä. Mutta kiva peli!


Keskiviikkona oli tarkoitus mennä parin tunnin veneretkelle, mutta sää oli vähän pilvinen, joten ensin ajattelimme vähän odottaa, mutta lopulta koko veneretki jäi välistä siltä päivältä. Sen sijaan istahdimme yhteen satamassa olevaan ravintolaan. Myöhemmin söimme yhdessä, jonka jälkeen jakauduimme vähän pienempiin porukoihin. Tällä pienemmällä porukalla kiertelimme vielä vähän keskustassa.




Torstaipäivänä lähdin vähän shoppailemaan itsekseni lähellä olevaan ostoskeskukseen. Illalla kokoonnuimme amfiteatterilla sataman lähellä jälleen opiskelijaporukalla. Tämä oli vasta toinen kerta kun menin keskustaan ja tällä kertaa piti osata itse löytää paikan päälle. Tiesin mistä ja mihin bussiin mennä, mutta siitä missä piti jäädä pois, minulla ei ollut juuri hajuakaan. Kyselemällä kuitenkin löysin perille, ja juuri ajallaan! Ilta meni mukavasti ja tuli jälleen paljon uusia tuttavia.


Tänään todennäköisesti suuntaan katsomaan, kun osa muista opiskelijoista pelaa jalkapalloa. Toki voisin itsekin pelata, mutta mieluummin pysyn yleisön joukossa. Huomenna olemme menossa Köprülü Canyonille koskenlaskuun. Sitä en olekaan vielä aikaisemmin kokeillut Turkissa, tai muuallakaan!

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Perillä Antalyassa

Täällä ollaan pitkästä aikaa, tällä kertaa Antalyassa, jossa en ole ennen ollut. Matka meni pääasiassa hyvin, mutta totta kai sen jälkeen on väsynyt. Täällä on hieman eri lämpötilat kuin Suomessa, tosi lämmintä ja välillä aika hiostavaa. Toisaalta on ihanaa että on lämmin, mutta saa nähdä miten tälläisessa lämmössä jaksaa opiskella. 

Meidän asunto ei ole mitenkään kovin suuri, mutta kyllä täällä asustelee sen nelisen kuukautta, jonka täällä olen. Eilen kävimme yhdessä ostoskeskuksessa, josta ostelimme kaikenlaista tarpeellista asuntoon, sekä ruokaa. Illemmalla kävimme Konak Kafessa, jossa tapasin jo joitakin muita vaihto-opiskelijoita. Heitä oli mm. Saksasta, Liettuasta, Italiasta, Portugalista, Alankomaista, Tsekistä ja Puolasta. 

Huomenna onkin sitten jännä päivä edessä, eli ensimmäinen koulupäivä. Huomenna illalla on myös tervetuliaisruokailu, johon olen ilmoittanut osallistuvani. Tänään täytyisi käydä katsomassa paikka, johon huomenna pitää mennä, jotta löydän sinne ja olen ajoissa paikalla. 


Ostoskeskuksen vieressä oleva huvipuisto

'