sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Kuulumisia viikon ajalta


Nyt helpottaa jo vähän joidenkin asioiden kohdalta, nyt on esimerkiksi oleskelulupahakemus tehty, ladattava bussikortti ja museokortti hommattu ja puhelin rekisteröity, mutta vielä on asioita hoidettavana. Tällä viikolla mulla oikeasti alkoi koulu, mutta vain joidenkin kurssien osalta. Joinakin päivinä odotettiin turhaan opettajan tuloa ja kurssin alkamista. Englanti III kurssin jälkeen tuntui, että oli palannut takaisin ala-asteelle. Siellä suurin osa oli turkkilaisia, jotka eivät vielä paljoa englantia osanneet. Toiselta kurssilta, josta meillä ei edes vielä varsinaista luentoa ollut, saimme englanninkielisen monistenivaskan, jonka pohjalta pitäisi valmistaa esitelmä, apua! Vähän jännittää, miten tämä englanniksi opiskeleminen sujuu.




Künefe

Viime sunnuntaina kävin päivän pyörähtämässä Alanyassa, koska enoni perheineen oli tullut viikoksi sinne lomailemaan. Mieheni oli mennyt sinne jo aiemmin ja jäi vielä muutamaksi päiväksi. Täytyy sanoa, että pidän Alanyasta enemmän kuin Antalyasta. Se on pienempi paikka, meri on ihan vieressä ja siellä on paljon tuttuja. Antalyakin on meren ääressä, mutta asuntomme ei kuitenkaan ole niin lähellä merta, joten sitä ei joka päivä näe. Täällä on paljon enemmän liikennettä ja paljon isoja autoteitä, joiden yli pääsee vain tietyiltä kohdilta. Alanyassa liikkuminen on helpompaa. Vielä en kuitenkaan ole nähnyt joka paikkaa Antalyassa. Ennen enoni perheen tapaamista, kävimme syömässä Dim cayıssa Pınarbaşıssa. Se on yksi lempipaikoistani Alanyassa. Sinne on ihana mennä kuumalla ilmalla rentoutumaan, syömään hyvin ja pulahtamaan kylmään veteen. Tällä kertaa emme kuitenkaan uinut, vaan nautimme ainoastaan hyvästä turkkilaisesta aamupalasta.



Dimcayi
Turkkilainen aamupala

Meidän skootteri ei meinannut millään käynnistyä pois lähtiessä, sen kanssa on aina ongelmia! Mutta silti se on niin hyvä olla olemassa, liikkuminen sillä paikasta toiseen on niin helppoa.


Torstaina käväisimme yhden päivän Sidessä, koska pari ystävääni olivat siellä tämän viikon lomailemassa. Olin käynyt kerran aikaisemmin siellä ja se on kiva paikka.






Eilinen päivä meni myös reissussa. Opiskelijaporukalla matkasimme Denizliin Pamukkaleen, joka on yksi Unescon maailmanperintökohde. Sää oli muuttunut pilviseksi, joten ilma ei ollut niin lämmin, kuin melkein koko ajan tähän asti on ollut. Myöhemmin rupesi vielä satamaankin. Mutta ilmasta huolimatta kaikilla oli kiva päivä ja Pamukkale oli näkemisen arvoinen paikka. Sisäänkäynti oli ilmainen museokortilla.



Yhdessä välissä pysähdyttiin yhtäkkiä ja osa porukasta lähti jonnekkin, päätettiin lähteä mukaan vaikka ilma olikin tosi kylmä ja satoi. Juuri kukaan ei tiennyt, minne olimme kävelemässä ja mitä varten. Tässä on syy, tulimme katsomaan tätä ilmeisesti kuuluisaa Denizlin kukkoa joka on tehty lasista, niin meille ainakin kerrottiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristä päivääni jättämällä kommentti! :)