torstai 1. tammikuuta 2015

Uusi vuosi, Mustafa Ceceli ja ihana yllätys!

En ole vieläkään saanut aikaiseksi kirjoitettua meidän matkasta. En ole vielä edes kunnolla käynyt kuvia läpi ja niitä on lähemmäs 1000. Viime aikoina olemme kävelleet paljon ulkona, käynyt ostoskeskuksissa ja tiistaina olimme keilaamassa kavereiden kanssa. Mulla on enää niin vähän aikaa täällä, ettei sitä halua käyttää tietokoneella istumiseen. Joten voi olla, että kirjoitan matkoista vähän myöhemmin.

Basaarilla ollessamme näimme upean sateenkaaren.









Minicity

Nyt kirjoitan vähän meidän uudesta vuodesta, joka oli paras ikinä! Suomessa mulla ei tule hirveästi tehtyä mitään erikoista uutena vuotena, mutta tällä kertaa vietin ensimmäistä kertaa uuden vuoden Turkissa, joten tuli tehtyäkin jotain vähän normaalista poikkeavaa.

Matkasta sen verran, että Ankarassa käydessämme jätimme mieheni viisumihakemuksen. Vastauksen piti tulla vasta 8.1, mutta eilen kargosta soiteltiin miehelleni ja kyseltiin, onko hän kotona. Tällöin minä olin tulossa koulusta, kun mieheni soitti asiasta minulle. Aluksi meni hetki miettiä, että mitä sieltä on tulossa, mutta puhelun jälkeen tajusin, että se on se vastaus, se tulee jo nyt! Hirveä jännitys iski päälle, koitin kävellä nopeasti kotiin päin ja toivoin vain, että kumpa hän saisi viisumin. Kuitenkin ennen kuin kerkesin kotiin, mieheni soitti uudestaan ja kysyin heti, saitko vastauksen. Siihen mieheni vastasi myönteisesti ja sanoi, etteivät he taaskaan antaneet viisumia! Mikä pettymys ja suru siitä tuli, että hyvää uutta vuotta vain.

Aloimme keskustella, että miten tästä eteenpäin, milloin käytännössä pääsemme näkemään jälleen. Taasko pitää vähintään puoli vuotta olla erossa, ennen kuin näemme toisemme. Pitkin loppupäivää keskustelimme kaikenlaista asiasta ja pohdimme, miksi ei taaskaan tullut viisumia,

Minussa kuitenkin eli pieni toivo sisällä siitä, että mieheni olisikin saanut viisumin. Tämä johtui siitä, että mieheni mainitsi hänellä olevan joku yllätys minulle, kun vuosi vaihtuu. Ajattelin, että tuskin hän on mitään ihmeellistä ostanut tai muuta. Lisäksi yhdessä välissä meinasin katsoa hänen passiaan, koska halusin varmistuksena nähdä merkinnän viisumin eväämisestä. Mieheni ei kuitenkaan antanut passiaan minulle, mikä oli hieman epäilyttävää. Mutta kuitenkin hänen käytöksensä, puheensa ja harmistus tuntui niin aidolta ja ajattelin, että minun täytyy vain hyväksyä asiat niin kuin ne ovat.

Illaksi menimme pyörimään Antalyan keskustaan. Mark Antalyassa söimme ja myöhemmin Salman-kahvilassa söimme palan kakkua ja joimme teetä. Ihmisiä oli pajon liikkeellä. Sää vähän vaihteli, välillä tiputti vettä ja välillä tuuli kovasti, mutta suurimmaksi osaksi oli ihan ok ilma. Olimme päättäneet mennä Mustafa Cecelin konserttiin, joka oli Antalyassa. Paikkana piti oli Cumhuriyet Meydani, jossa aluksi odottelimme. Myöhemmin saimme tietää konsertin olevan siirretty lasipyramidiin sään takia. Onneksemme pääsimme sinne erään pariskunnan autonkyydissä, joiden kanssa olimme jutustelleet odotellessamme.



Konsertti oli tosi hyvä, tykkäsin musiikista, vaikka sanoituksista en ymmärtänytkään. Niin ihanaa oli olla siellä mieheni kanssa. Kuinka monesti olenkaan haaveillut konsertissa ollessani, että saisin olla siellä rakkaani kanssa. Nyt se oli mahdollista. Ennen vuoden vaihtumista menimme ulos odottamaan ilotulitusta. Fiilis oli kyllä hyvä huonoista uutisista huolimatta. Kuitenkin heti vuoden vaihtumisen jälkeen mieheni paljasti yllätyksensä minulle. Se oli se, että hän sai viisumin!! Silloin alkoi myös ilotulitus. Voi sitä onnen ja ilon määrää sillä hetkellä. Se hetki oli niin ikimuistoinen. Kuinka kauan olenkaan odottanut tätä, ja nyt se vihdoin toteutuu. En jotenkin vaan voi uskoa tätä edes todeksi, mutta totta se on.

Se viisumi on voimassa tälläkin hetkellä, eli periaatteessa voisimme tulla Suomeen yhdessä. Mutta autokoulun takia se ei onnistu, joten hänen täytyy tulla vähän myöhemmin perässä. Nyt täytyy vain hoitaa kaikki asiat, minun pitäisi ostaa itsellenikin junaliput, hoitaa paperit vaihdosta kuntoon ja kaikkea. Mutta ehkä niistä selvitään. Tällä kertaa minun ei tarvitse lähteä täältä surullisena, sillä tiedän mieheni tulevan pian perässä. :)

Toivottavasti myös teillä on ollut mahtava vuodenvaihde. Hyvää alkanutta vuotta kaikille! :)

2 kommenttia:

Piristä päivääni jättämällä kommentti! :)