tiistai 24. helmikuuta 2015

Izmir

Izmiriin saavuimme joskus ennen kahdeksaa aamulla. Takana taas yksi bussissa hyvin nukuttu yö. Izmirissä majoituimme Bucan alueella mieheni armeijakaverin ja hänen tyttöystävänsä luona. He olivat minulle myös ennestään tuttuja, sillä he olivat meidän kanssamme Cappadociassa aiemmin. Dilan puhuu myös englantia, joten minun oli helppo kommunikoida hänen kanssaan toisin kuin Istanbulissa, jossa kukaan heistä, joiden kanssa hengasimme, ei puhunut englantia.

Söimme aamupalaa heidän luonaan ja oleskelimme siellä, ennen kun lähdimme liikkeelle. Nukkumisen jätimme suosiolla iltaan. Menimme bussilla Konakiin, josta jatkoimme jalan. Siellä oli myös paljon lintuja, joille heittelimme ruokaa. He veivät meidät kivaan kahvipaikkaan, sellaiseen kuin Ömer Usta Kahveci. Se paikka oli tosi kiva istuskella ja juoda kahvia, tai no minä maistoin ensimmäistä kertaa salepia. Siihen tuli vielä pari miestä musisoimaan, toinen miehistä lauloi ja soitti viulua ja toinen soitti rumpua. Olimme kuitenkin jo kovin nälkäisiä, joten ei mennyt kauaakaan kun menimme syömään. Menimme syömään köfteä. Se paikka oli selvästi erittäin suosittu, sillä sinne oli tulijoita niin paljon, että jotkut joutuivat odottamaan pöytää. Mieheni myös hoputti minua syömään nopeasti, koska eräät vanhemmat ihmiset odottivat vieressä pöytään pääsyä.







Sen jälkeen menimme metrolla Bornovaan. Meillä oli tarkoitus mennä elokuviin. Matkan varrella sinne meitä vastaan tuli Ikea. Minä halusin mennä käymään siellä. Kävimmekin siellä vähäsen kiertelemässä, mutta emme kuitenkaan kovin kauan ollut emmekä ostaneet mitään. Matka jatkui siis kohti elokuvateatteria. Muut halusivat nähdä uusimman Hobitin, minua se ei niin kiinnostanut. Seuraava näytös oli kuitenkin ihan täynnä, joten emme päässeet sitä siellä katsomaan. Mietimme muita vaihtoehtoja, lopulta menimme taksilla erääseen toiseen elokuvateatteriin, joka ei kovin kaukana kuitenkaan ollut. Ne elokuvat oli kuitenkin dubattu turkin kielelle, joka vähensi intoa entisestään mennä katsomaan Hobittia. Ehdotin, että jos menisin yksin katsomaan Hadi Insallah elokuvan ja muut menisivät katsomaan Hobitin, ne olivat samanaikaisestikin, toinen vain kesti hieman pitempään. Näin teimme. Elokuvan juonen ymmärsi hyvin vaikka puhetta ei paljon ymmärtäisikään. Loppuillan olimme vain heidän asunollaan.

Seuraavana päivänä mieheni lähti kaverinsa kanssa yhdessä jonnekin kiertelään ja myöhemmin hän hengasi hänen kahvilassaan, sillä hänen kaverin piti olla töissä. Minä puolestaan hengasin Dilanin kanssa. Me kiertelimme Bucan alueella ja kävimme basaarilla. Migrosista kävimme hakemassa vähän makeaa syötävää. Izmirissä joka päivä tuli kyllä herkuteltua oikein kunnolla! Dilanin kanssa aina ostimme jotain makeaa. Illemmalla mekin menimme kahvilaan, jossa söimme kaikki yhdessä. Se paikka on siis Kahve Duragi Buca. Oikein ihana paikka, tykkäsin paljon siitä sisustuksesta, viihtyisä. Hyvää ruokaa ja jälkiruokaa, ainakin kaikki mitä kerkesin itse maistamaan. Tosin tähän aikaan vuodesta vähän viileä sisältä. Ilta meni siis siellä, pois pääsimme lähtemään joskus puolenyön kieppeillä.

Basaarin läheltä









Seuraavana päivänä lähdimme jälleen kahden Dilanin kanssa. Suuntasimme ensin keskustaan ja sieltä lautalla Karsiyakaan. Lauttamatkasta tykkäsin kovasti. Ilma oli upea. Paljon lokkeja lensi ympärillä. Karsiyakassa kuljeskelimme vain, kiertelimme joitain kauppoja ja kävimme myös leikkauttamassa hiuksiani. Ilta meni taas Kahve Duragissa. Sen jälkeen siirryimme vielä toiseen kahvilaan istuskelemaan. Tällöin kaikki olivat taas nälkäisiä, joten syömässäkin piti vielä käydä. Meni siis tosi myöhään taas.



Niin kaunis ilma!



Ja taas jotain makeaa...


Tämä oli niiiiin hyvää!!

Viimeisenä päivänä lähdimme aluksi kaikki yhdessä, tällöin meillä oli auto käytettävänä. Aamupalaa menimme syömään mieheni kaverin vanhempien luokse, jotka asuivat lähellä Asansöriä. Sen jälkeen oli siis hyvä mennä käymään ihailemassa maisemia Asansörissä, jossa pääsee hissillä näköalapaikalle. Siitä jatkoimme autolla rannikkoa pitkin länteenpäin. Jätimme auton lähelle Wyndham Grand -hotellia. Sen lähellä on vanha laiva, joka toimi museona. Siinä vierellä oli myös sukellusvene. Osallistuimme opastetulle kierrokselle. Itse en kuitenkaan mitään siitä ymmärtänyt, sillä kielenä oli tietenkin turkki. Ihan mielenkiintoinen kierros oli kuitenkin, tosin se vei vain paljon aikaa, vähempikin aika olisi riittänyt niihin tutustumiseen.










Kierroksen jälkeen miehet jättivät meidät Alsancakiin kiertelemään ja menivät itse kahvilaan. Siellä me söimme chickinn-nimisessä paikassa, jota voin kyllä suositella. Hintataso oli melko edullinen ja paikka oli sisustukseltaan oikein kivannäköinen. Tilaa oli hyvin ja paikka oli tosi siisti. Tullessamme sisään jo totesinkin, kuinka siellä oikein tuoksuu pesuaine. Annoskin oli ihan hyvää.







Alsancakissakin vain kiertelimme ympäriinsä. Illan pimetessä hengasimme rannan vieressä. Illemmalla palasimme asunnolle, oli aika pakata kamat ja valmistautua lähtöön. Mieheni tuli sinne myös. Seuraava yö meni matkustaessa Antalyaan, jossa olimme aikaisin aamusta.



Ja lisää makeaa...
Tämä kuva on Antalyasta kun oltiin kävelemässä kotiin. 

maanantai 16. helmikuuta 2015

Istanbul

Istanbuliin saavuimme joskus kymmenen maissa illalla. Oli hirveä nälkä, joten söimme ensin siinä aseman lähellä. Olimme kuitenkin tajunneet, että olemme aika kaukana keskustasta. Olisi ollut hyvä etukäteen selvittää, minne juna saapuu. Silloin testasin mapsilla, kuinka pitkä matka sijainnistamme oli Hagia Sofiaan, ja se taisi olla noin 30km. Mieheni oli yhteydessä Istanbulissa asuvaan armeijakaveriinsa, joka asui Esenlerissä, eli vielä kauempana. Itse olin ihan pihalla siitä, minne olisimme menossa ja miten. Aseman vieressä oli kuitenkin dolmuksia, joten hyppäsimme yhden sellaisen kyytiin. Hetken aikaa menimme sillä johonkin suuntaan, kunnes mieheni kysyi joltain jotakin, ilmeisesti siitä minne dolmus on menossa, ja sen jälkeen hyppäsimme pois kyydistä. Ei tainnut olla siis oikea suunta. Olimme jossain keskellä isoa Istanbulia, meille ennestään tuntemattomassa paikassa, kello taisi lähennellä jo yhtätoista, ja olimme hieman pihalla minne mennä. Mieheni kyseli joltain apua. Siinä jonkin aikaa odottelimme ja mieheni jutteli hänen kanssaan. Hetkisen kuluttua tuli dolmus, jonka kyytiin meidän tuli mennä. Sillä kuljimme taas jonkin matkaa jonnekin suuntaan, kunnes hyppäsimme pois. Tulimme metrolle. Se tuntui jo pieneltä helpotukselta. Jouduimme kuitenkin menemään ensin kahdella eri metrolla. Olisimme joutuneet menemään vielä kolmannellakin, mutta mieheni armeijakaveri totesi tulevansa hakemaan meidät nyt. Tällöin olimme Yenikapissa. Vaikka olisimme voineet mennä hotelliin, hän pyysi meidät yöpymään heidän luonaan. Oli helpotus päästä yöpymispaikkaan. Oli aika jännittävää seikkailla Istanbulissa tuohon aikaan illasta, kun bussitkaan eivät enää kulkeneet ja taksia emme mielellään edes harkitsisi. Olin todella väsynyt matkasta, mutta ei puhettakaan että päästäisiin vielä nukkumaan. Ensiksi rupattelut ja sitten vielä teetä ja pientä makeaa päälle. Kello oli jotain 3-4 yöllä, kun pääsimme unten maille.



Aamulla nukuimme pitkään, koska meillä oli raskas matka takana. Söimme yhdessä aamupalaa muiden kanssa. Aamupalan jälkeen lähdimme mieheni armeijakaverin ja hänen tyttöystävän, siskon ja veljen kanssa liikkeelle. Menimme ensin metrolla Aksarayhin. Ilma oli hyvin harmaa ja välillä tuli vähän vettäkin. Aksaraysta jatkoimme kävellen. Menimme läpi Beyazitin ja Sultan Ahmetin. Söimme eräässä Galatan sillalla olevassa kalaravintolassa. Tuo silta on se, jossa on paljon kalastajia. Ruuan jälkeen ylitimme sillan ja jatkoimme Istiklal-kadulle. Kuljimme sitä pitkin aina Taksim-aukiolle saakka. Tuolloin tuota katua pitkin pääsi hyvin kulkemaan, johtui varmasti siitä että oli keskiviikko iltapäivä, eikä sääkään ollut mitä parhain. Taksimilta otimme bussin ja palasimme takaisin Esenleriin. 






Mulla oli oma paparazzi, joka näpsi mun naamasta koko ajan kuvia. :D

Olin ajatellut, että muina aamuina heräisimme aikaisin ja lähtisimme hyvissä ajoin liikkeelle. Jos muut eivät olisi tuolloin hereillä, menisimme kahden. Mutta mitä vielä, olimme melko aikaisin hereillä, mutta kaikki muut nukkuivat. Ja muut varmaan kuitenkin olivat aikomassa lähteä mukaan ja olisi ollut epäkohteliasta lähteä vain sanomatta kellekään mitään, joten emme lähteneet kahdestaan. Minähän en tästä tykännyt, sillä aikaa ei ollut paljon, enkä halunnut viettää aikaani Istanbulissa jonkun asunnolla. Mutta jouduin kuitenkin taipumaan, ja odottelimme , että aamiainen oli valmis ja muutkin heränneet. Heillä on tapana mennä tosi myöhään nukkumaan ja herätä myös myöhään. Aamiaisen jälkeen meni vielä hyvän aikaa ennen kuin pääsimme lähtemään. Sen jälkeen minulla kerkesi tulla maha kipeäksi ja se oli vähän sekaisin. En tiedä sitten, olinko syönyt aamiaisella jotain sellaista, mikä sen sai aikaan. Pystyin kuitenkin lähtemään ulos, vaikka lähes koko ajan mahassa tuntui inhottavaa kipua. 



Tällä kertaa suuntasimme Üsküdarin alueelle. Käveleskelimme Bosporin salmen vierusta pitkin kunnes tulimme Kiz Kulesille. Siellä oli ihana paikka istuskella ja ihailla auringonlaskua. Üskudarista menimme lautalla Besiktasiin. Lauttamatka meni tosi nopeasti, mutta pimeällä ympärillä olevat valot näyttivät upeilta. Besiktasista kävelimme Ortaköyhin syömään kumpiria. Sitä ainakin suosittelen Istanbuliin matkaavalle. Se paikka oli kiva, mutta kannattaa kuitenkin varoa kissoja, niitä on siellä paljon. Törmäsin vahingossa yhteen, kun kävelin ja videokuvasin samalla. :D







Kolmantena eli viimeisenä päivänä Istanbulissa mieheni armeijakaveri tuli meidän kanssamme vielä bussiasemalle, josta ostimme liput Izmiriin illalla lähtevään bussiin. Siitä jatkoimmekin sitten kahden. Jätimme laukut bussiasemalle, jotta ei tarvinnut raahata niitä kaikkialle. Viimeinen päivä oli aurinkoinen ja fiilis oli sen mukaisesti huipussaan. Aksaraysta lähdimme kävellen. Kuljimme läpi Grand Bazaarin sekä mennessä että tullessa. Kävimme sinisen moskeijan sisäpihalla. Sen jälkeen menimme Hagia Sofiaan. Sinne pääsimmekin kätevästi sisään museokorteilla. Hagia Sofia -vierailun jälkeen vain käveleskelimme jossain, söimme ulkona adanakebabia ja loppuajan hengailimme Aksarayssa olevassa Historia-ostoskeskuksessa. Sitten olikin aika mennä bussiasemalle ja jatkaa matkaa kohti Izmiriä.