maanantai 16. helmikuuta 2015

Istanbul

Istanbuliin saavuimme joskus kymmenen maissa illalla. Oli hirveä nälkä, joten söimme ensin siinä aseman lähellä. Olimme kuitenkin tajunneet, että olemme aika kaukana keskustasta. Olisi ollut hyvä etukäteen selvittää, minne juna saapuu. Silloin testasin mapsilla, kuinka pitkä matka sijainnistamme oli Hagia Sofiaan, ja se taisi olla noin 30km. Mieheni oli yhteydessä Istanbulissa asuvaan armeijakaveriinsa, joka asui Esenlerissä, eli vielä kauempana. Itse olin ihan pihalla siitä, minne olisimme menossa ja miten. Aseman vieressä oli kuitenkin dolmuksia, joten hyppäsimme yhden sellaisen kyytiin. Hetken aikaa menimme sillä johonkin suuntaan, kunnes mieheni kysyi joltain jotakin, ilmeisesti siitä minne dolmus on menossa, ja sen jälkeen hyppäsimme pois kyydistä. Ei tainnut olla siis oikea suunta. Olimme jossain keskellä isoa Istanbulia, meille ennestään tuntemattomassa paikassa, kello taisi lähennellä jo yhtätoista, ja olimme hieman pihalla minne mennä. Mieheni kyseli joltain apua. Siinä jonkin aikaa odottelimme ja mieheni jutteli hänen kanssaan. Hetkisen kuluttua tuli dolmus, jonka kyytiin meidän tuli mennä. Sillä kuljimme taas jonkin matkaa jonnekin suuntaan, kunnes hyppäsimme pois. Tulimme metrolle. Se tuntui jo pieneltä helpotukselta. Jouduimme kuitenkin menemään ensin kahdella eri metrolla. Olisimme joutuneet menemään vielä kolmannellakin, mutta mieheni armeijakaveri totesi tulevansa hakemaan meidät nyt. Tällöin olimme Yenikapissa. Vaikka olisimme voineet mennä hotelliin, hän pyysi meidät yöpymään heidän luonaan. Oli helpotus päästä yöpymispaikkaan. Oli aika jännittävää seikkailla Istanbulissa tuohon aikaan illasta, kun bussitkaan eivät enää kulkeneet ja taksia emme mielellään edes harkitsisi. Olin todella väsynyt matkasta, mutta ei puhettakaan että päästäisiin vielä nukkumaan. Ensiksi rupattelut ja sitten vielä teetä ja pientä makeaa päälle. Kello oli jotain 3-4 yöllä, kun pääsimme unten maille.



Aamulla nukuimme pitkään, koska meillä oli raskas matka takana. Söimme yhdessä aamupalaa muiden kanssa. Aamupalan jälkeen lähdimme mieheni armeijakaverin ja hänen tyttöystävän, siskon ja veljen kanssa liikkeelle. Menimme ensin metrolla Aksarayhin. Ilma oli hyvin harmaa ja välillä tuli vähän vettäkin. Aksaraysta jatkoimme kävellen. Menimme läpi Beyazitin ja Sultan Ahmetin. Söimme eräässä Galatan sillalla olevassa kalaravintolassa. Tuo silta on se, jossa on paljon kalastajia. Ruuan jälkeen ylitimme sillan ja jatkoimme Istiklal-kadulle. Kuljimme sitä pitkin aina Taksim-aukiolle saakka. Tuolloin tuota katua pitkin pääsi hyvin kulkemaan, johtui varmasti siitä että oli keskiviikko iltapäivä, eikä sääkään ollut mitä parhain. Taksimilta otimme bussin ja palasimme takaisin Esenleriin. 






Mulla oli oma paparazzi, joka näpsi mun naamasta koko ajan kuvia. :D

Olin ajatellut, että muina aamuina heräisimme aikaisin ja lähtisimme hyvissä ajoin liikkeelle. Jos muut eivät olisi tuolloin hereillä, menisimme kahden. Mutta mitä vielä, olimme melko aikaisin hereillä, mutta kaikki muut nukkuivat. Ja muut varmaan kuitenkin olivat aikomassa lähteä mukaan ja olisi ollut epäkohteliasta lähteä vain sanomatta kellekään mitään, joten emme lähteneet kahdestaan. Minähän en tästä tykännyt, sillä aikaa ei ollut paljon, enkä halunnut viettää aikaani Istanbulissa jonkun asunnolla. Mutta jouduin kuitenkin taipumaan, ja odottelimme , että aamiainen oli valmis ja muutkin heränneet. Heillä on tapana mennä tosi myöhään nukkumaan ja herätä myös myöhään. Aamiaisen jälkeen meni vielä hyvän aikaa ennen kuin pääsimme lähtemään. Sen jälkeen minulla kerkesi tulla maha kipeäksi ja se oli vähän sekaisin. En tiedä sitten, olinko syönyt aamiaisella jotain sellaista, mikä sen sai aikaan. Pystyin kuitenkin lähtemään ulos, vaikka lähes koko ajan mahassa tuntui inhottavaa kipua. 



Tällä kertaa suuntasimme Üsküdarin alueelle. Käveleskelimme Bosporin salmen vierusta pitkin kunnes tulimme Kiz Kulesille. Siellä oli ihana paikka istuskella ja ihailla auringonlaskua. Üskudarista menimme lautalla Besiktasiin. Lauttamatka meni tosi nopeasti, mutta pimeällä ympärillä olevat valot näyttivät upeilta. Besiktasista kävelimme Ortaköyhin syömään kumpiria. Sitä ainakin suosittelen Istanbuliin matkaavalle. Se paikka oli kiva, mutta kannattaa kuitenkin varoa kissoja, niitä on siellä paljon. Törmäsin vahingossa yhteen, kun kävelin ja videokuvasin samalla. :D







Kolmantena eli viimeisenä päivänä Istanbulissa mieheni armeijakaveri tuli meidän kanssamme vielä bussiasemalle, josta ostimme liput Izmiriin illalla lähtevään bussiin. Siitä jatkoimmekin sitten kahden. Jätimme laukut bussiasemalle, jotta ei tarvinnut raahata niitä kaikkialle. Viimeinen päivä oli aurinkoinen ja fiilis oli sen mukaisesti huipussaan. Aksaraysta lähdimme kävellen. Kuljimme läpi Grand Bazaarin sekä mennessä että tullessa. Kävimme sinisen moskeijan sisäpihalla. Sen jälkeen menimme Hagia Sofiaan. Sinne pääsimmekin kätevästi sisään museokorteilla. Hagia Sofia -vierailun jälkeen vain käveleskelimme jossain, söimme ulkona adanakebabia ja loppuajan hengailimme Aksarayssa olevassa Historia-ostoskeskuksessa. Sitten olikin aika mennä bussiasemalle ja jatkaa matkaa kohti Izmiriä.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristä päivääni jättämällä kommentti! :)