tiistai 24. helmikuuta 2015

Izmir

Izmiriin saavuimme joskus ennen kahdeksaa aamulla. Takana taas yksi bussissa hyvin nukuttu yö. Izmirissä majoituimme Bucan alueella mieheni armeijakaverin ja hänen tyttöystävänsä luona. He olivat minulle myös ennestään tuttuja, sillä he olivat meidän kanssamme Cappadociassa aiemmin. Dilan puhuu myös englantia, joten minun oli helppo kommunikoida hänen kanssaan toisin kuin Istanbulissa, jossa kukaan heistä, joiden kanssa hengasimme, ei puhunut englantia.

Söimme aamupalaa heidän luonaan ja oleskelimme siellä, ennen kun lähdimme liikkeelle. Nukkumisen jätimme suosiolla iltaan. Menimme bussilla Konakiin, josta jatkoimme jalan. Siellä oli myös paljon lintuja, joille heittelimme ruokaa. He veivät meidät kivaan kahvipaikkaan, sellaiseen kuin Ömer Usta Kahveci. Se paikka oli tosi kiva istuskella ja juoda kahvia, tai no minä maistoin ensimmäistä kertaa salepia. Siihen tuli vielä pari miestä musisoimaan, toinen miehistä lauloi ja soitti viulua ja toinen soitti rumpua. Olimme kuitenkin jo kovin nälkäisiä, joten ei mennyt kauaakaan kun menimme syömään. Menimme syömään köfteä. Se paikka oli selvästi erittäin suosittu, sillä sinne oli tulijoita niin paljon, että jotkut joutuivat odottamaan pöytää. Mieheni myös hoputti minua syömään nopeasti, koska eräät vanhemmat ihmiset odottivat vieressä pöytään pääsyä.







Sen jälkeen menimme metrolla Bornovaan. Meillä oli tarkoitus mennä elokuviin. Matkan varrella sinne meitä vastaan tuli Ikea. Minä halusin mennä käymään siellä. Kävimmekin siellä vähäsen kiertelemässä, mutta emme kuitenkaan kovin kauan ollut emmekä ostaneet mitään. Matka jatkui siis kohti elokuvateatteria. Muut halusivat nähdä uusimman Hobitin, minua se ei niin kiinnostanut. Seuraava näytös oli kuitenkin ihan täynnä, joten emme päässeet sitä siellä katsomaan. Mietimme muita vaihtoehtoja, lopulta menimme taksilla erääseen toiseen elokuvateatteriin, joka ei kovin kaukana kuitenkaan ollut. Ne elokuvat oli kuitenkin dubattu turkin kielelle, joka vähensi intoa entisestään mennä katsomaan Hobittia. Ehdotin, että jos menisin yksin katsomaan Hadi Insallah elokuvan ja muut menisivät katsomaan Hobitin, ne olivat samanaikaisestikin, toinen vain kesti hieman pitempään. Näin teimme. Elokuvan juonen ymmärsi hyvin vaikka puhetta ei paljon ymmärtäisikään. Loppuillan olimme vain heidän asunollaan.

Seuraavana päivänä mieheni lähti kaverinsa kanssa yhdessä jonnekin kiertelään ja myöhemmin hän hengasi hänen kahvilassaan, sillä hänen kaverin piti olla töissä. Minä puolestaan hengasin Dilanin kanssa. Me kiertelimme Bucan alueella ja kävimme basaarilla. Migrosista kävimme hakemassa vähän makeaa syötävää. Izmirissä joka päivä tuli kyllä herkuteltua oikein kunnolla! Dilanin kanssa aina ostimme jotain makeaa. Illemmalla mekin menimme kahvilaan, jossa söimme kaikki yhdessä. Se paikka on siis Kahve Duragi Buca. Oikein ihana paikka, tykkäsin paljon siitä sisustuksesta, viihtyisä. Hyvää ruokaa ja jälkiruokaa, ainakin kaikki mitä kerkesin itse maistamaan. Tosin tähän aikaan vuodesta vähän viileä sisältä. Ilta meni siis siellä, pois pääsimme lähtemään joskus puolenyön kieppeillä.

Basaarin läheltä









Seuraavana päivänä lähdimme jälleen kahden Dilanin kanssa. Suuntasimme ensin keskustaan ja sieltä lautalla Karsiyakaan. Lauttamatkasta tykkäsin kovasti. Ilma oli upea. Paljon lokkeja lensi ympärillä. Karsiyakassa kuljeskelimme vain, kiertelimme joitain kauppoja ja kävimme myös leikkauttamassa hiuksiani. Ilta meni taas Kahve Duragissa. Sen jälkeen siirryimme vielä toiseen kahvilaan istuskelemaan. Tällöin kaikki olivat taas nälkäisiä, joten syömässäkin piti vielä käydä. Meni siis tosi myöhään taas.



Niin kaunis ilma!



Ja taas jotain makeaa...


Tämä oli niiiiin hyvää!!

Viimeisenä päivänä lähdimme aluksi kaikki yhdessä, tällöin meillä oli auto käytettävänä. Aamupalaa menimme syömään mieheni kaverin vanhempien luokse, jotka asuivat lähellä Asansöriä. Sen jälkeen oli siis hyvä mennä käymään ihailemassa maisemia Asansörissä, jossa pääsee hissillä näköalapaikalle. Siitä jatkoimme autolla rannikkoa pitkin länteenpäin. Jätimme auton lähelle Wyndham Grand -hotellia. Sen lähellä on vanha laiva, joka toimi museona. Siinä vierellä oli myös sukellusvene. Osallistuimme opastetulle kierrokselle. Itse en kuitenkaan mitään siitä ymmärtänyt, sillä kielenä oli tietenkin turkki. Ihan mielenkiintoinen kierros oli kuitenkin, tosin se vei vain paljon aikaa, vähempikin aika olisi riittänyt niihin tutustumiseen.










Kierroksen jälkeen miehet jättivät meidät Alsancakiin kiertelemään ja menivät itse kahvilaan. Siellä me söimme chickinn-nimisessä paikassa, jota voin kyllä suositella. Hintataso oli melko edullinen ja paikka oli sisustukseltaan oikein kivannäköinen. Tilaa oli hyvin ja paikka oli tosi siisti. Tullessamme sisään jo totesinkin, kuinka siellä oikein tuoksuu pesuaine. Annoskin oli ihan hyvää.







Alsancakissakin vain kiertelimme ympäriinsä. Illan pimetessä hengasimme rannan vieressä. Illemmalla palasimme asunnolle, oli aika pakata kamat ja valmistautua lähtöön. Mieheni tuli sinne myös. Seuraava yö meni matkustaessa Antalyaan, jossa olimme aikaisin aamusta.



Ja lisää makeaa...
Tämä kuva on Antalyasta kun oltiin kävelemässä kotiin. 

4 kommenttia:

  1. Ompas ihania kuvia! Nälkäkin tuli noita ruokia katellessa haha :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, oli kyllä aika paljon ruokakuvia :D

      Poista
  2. Izmir, kotikaupunkini! Olette olleet meidankin kulmilla Karşıyakassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pikaisesti käytiin vähän eri puolilla. Mielelläni olisin ollut pidempäänkin. :)

      Poista

Piristä päivääni jättämällä kommentti! :)