torstai 30. huhtikuuta 2015

Keväisiä kuvia Kajaanista









Ja sitten tuli tämä päivä. Kesä, missä olet??


Mutta aamun jälkeen aurinko on onneksi paistanut. 


Hyvää vappua kaikille! :)

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Suomessaoloa

Kauan aikaa mennyt taas viime postauksesta. Työharjoittelu loppui jo maaliskuun alussa ja nyt koulu on jatkunut taas Kajaanissa pitkästä aikaa. Tehtäviä onkin ollut tosi paljon, vähän erilaista verrattuna Turkin opiskeluun. Mies on ollut Suomessa nyt noin kaksi ja puoli kuukautta. Hän on tavannut perhettäni ja ystäviäni. Ihan hyvin on viihtynyt, vaikka toki Turkki on monella tapaa parempi hänen mielestään. Alussa hän joutui olemaan aika paljon yksin, kun olin harjoittelussa, mutta Kajaanissa onkin ollut enemmän tekemistä. Hän on hyvin sosiaalinen, niin on helposti tutustunut uusiin ihmisiin. Hän on myös alkanut käymään punttisalilla, jossa erityisesti tapaa paljon uusia ihmisiä. On tärkeää olla tekemistä, ettei tarvitse vain olla koko ajan neljän seinän sisällä tai yksinään, varsinkin kun on tottunut menemään ja näkemään ihmisiä.

Tässä kuvia Kajaanin vaihtelevista sääolosuhteista:

10.3.2015
13.3.2015
13.3.2015 
14.3.2015 
24.3.2015
12.4.2015
16.4.2015

Nyt tuo tuona päivänä satanut lumi on sulanut ja aurinkokin yrittää vähän pilkistellä pilvien takaa. 

Koitan kirjoittaa joitain mieleeni tulevia asioita liittyen mieheni Suomessa oloon. Saunasta mieheni ainakin pitää Suomessa. Oulun asunnossa meillä oli sauna, jossa tuli saunottua useasti, ja joskus kun tulin töistä kotiin, hän oli itsekseen laittanut saunan päälle ja oli saunomassa. Vielä kun tulisi kesä, niin pääsisi uimaan saunan yhteydessä! Muutenkin odotan, että tulee kesä ja alkaa vihertämään ja vesistöt ovat ihanan sinisiä. Eräänä päivänä mieheni kertoi olleensa Oulun keskustassa lähellä merta ja siellä hän oli kysynyt joltain, missä on meri ja vastaukseksi saanut tietää sen olevan ihan vieressä. Sitä ei vain erottanutkaan niin helposti maasta, koska lumipeite jatkui samanlaisena meren päällä.

Kuvia Oulusta:

2.2.2015





Oulussa olomme aikana mieheni poikkesi yksin myös viikon perheeni luona Keski-Pohjanmaalla. Isäni kanssa hän pääsi pilkille ja he olivat laittaneet syöttejä, jotka kävivät myöhemmin hakemassa pois. Niistä tulikin ihan hyvin kaloja.


Oulun asunnossa ollessamme, mieheni välillä puhui, että pitäisi tutustua naapureihin. Turkissahan olisi outoa, jos ei naapureitaan tuntisi, täällä ei niinkään. Minusta taas tuntuisi hyvin oudolta mennä koputtelemaan naapureiden ovelle ja tutustumaan toisiin. Emme kuitenkaan näin tehneet, mutta yhden naapurin ainakin tapasimme, tosin hieman erilaisessa yhteydessä. Eräänä iltana mieheni melko myöhään puhui kaverinsa kanssa Tangolla melko kovaan ääneen, tv:kin oli vielä auki. Olin kuulevinani seinään koputusta. Mielessäni kävi, haluaisiko naapuri sillä ilmoittaa jotain. Suljin tv:n, mutta mieheni puhui edelleen normaaliin tapaan. Hetken päästä kuulinkin koputusta ovelta. Mieheni meni avaamaan ja naapurihan se siellä oli ja kysyi: " Anteeksi, mutta tiedätteköhän paljonko kello on?" ja jatkoi kertoen melusta, joka kuuluu muihin asuntoihin. Menin itse pahoittelemaan asiaa ja lupasin olevamme hiljempaa jatkossa. Miestäni opastin, että täällä ei voikaan meluta enää näin myöhään, niin kuin Turkissa. Eipä tarvinut itse mennä naapurin ovelle koputtelemaan, kun naapuri tuli meidän ovelle. :D






























Sinä aikana kun olimme vielä Oulussa, poikkesimme yhdeksi yöksi Rovaniemellä käymään ystäväni luona. Siellä mieheni pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässään hiihtämistä ja hieman myös luistelua, tosin jää oli mennyt jo tosi huonoksi. Oli hauskaa katseltavaa, kun hän hiihti: ensin jalat täysin suorassa ja käsiä sivuilla heilutellen yrittäen pitää tasapainoa. Välillä hän kuitenkin pyllähteli hankeen. :D Mutta hiihdosta hän tykkäsi ja näytti se hieman paremmin sujuvan muutamien vinkkien jälkeen. Luistelu oli hyvin varovaista ja alussa piti tukea, mutta huonon jään takia ei siellä olisi kunnolla voinut luistella.



Suomalaiset eivät ole kovin sosiaalisia, ainakaan mieheni mielestä. Hän kertoo kun on kävelemässä kadulla ja ottaa katsekontaktin vastaantulijaan hieman kauempaa, lähemmäs tultaessa olisi aikeissa tervehtiä, mutta sitten suomalainen painaa katseensa alas. Sitä se David Hasselhoffkin sanoi ohjelmassaan, että ihmiset eivät nää häntä, koska kulkevat lähes huivit silmiensä edessä. On muuten hauska ohjelma! Hän kertoo niin hauskalla tavalla kaikenlaisia yleistettyjä piirteitä meistä suomalaisista ja hauskoja juttuja Suomesta kuten esimerkiksi, että suomalaiset vastaavat kysymyksiin aina vain kyllä tai ei, tai kun herää aamulla on pimeää ja kun painuu pehkuihin on pimeää, näin siis talvella.

Tulipas paljon talvikuvia, jospa ensi postauksessa onkin keväisempiä tai kesäisempiä kuvia.

Mukavaa kesän odotusta! :)