maanantai 30. marraskuuta 2015

Synttäripäivä

Aiemman postauksen lopussa kirjoitin, että en aio tehdä mitään kummempaa tänään, ainoastaan koulujuttuja ja muuta tavallista. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat täysin, enkä koulutehtäviin koskenutkaan koko iltana. Koulusta kotiin tullessani minua nimittäin odotti ihana yllätys. Pöytä oli koristeltu jouluvaloin ja oli kakku ja muuta pientä. Tämän takana oli mieheni ja ystäväni ja pian paikalle saapui myös toinen ystäväni. Yllätys oli erittäin onnistunut, sillä mitään tällaista en olisi osannut odottaa!


Herkutteluhetken jälkeen lähdimme keilaamaan. Ensimmäinen kierros meni minun osaltani hyvin ja sain parhaan tuloksen. Toinen kierros taas ei ollut kovin menestyksekäs, mutta mieheni taas rikkoi minun ennätykseni. Siinäpä onkin minulle seuraava tavoite saavutettavaksi. :D 


Tänään myös Kajaanin kaupunginkirjasto juhli 30-vuotisen taipaleen kunniaksi. Sen vuoksi siellä Trio Mustonen, Syväniemi & Järvinen oli esittämässä 80-luvun musiikkia ja yleisöllä oli mahdollisuus laulaa mukana. Kävimme siellä kuuntelemassa ja laulelemassa. Näin myös Rovaniemellä asuvaa ystävääni, joka oli täällä käymässä. Ilta jatkui meidän luonamme. Oli todella mukava ilta, kiitokset siitä ihanalle miehelleni ja ystävilleni!


sunnuntai 29. marraskuuta 2015

22

Enää noin yksi vuosi jäljellä valmistumiseeni restonomiksi. Kunhan saan oparin ja kaikki muutkin kurssit suoritettua loppuun aikataulun mukaisesti... mutta enköhän! Jännittävää nähdä, mitä sen jälkeen tuleman pitää.

Meillä on kaksi koiraa kotikotona. Beaglejä molemmat. Toinen on jo vanhus, reilun 12 vuoden ikäinen ja toinen taitaa olla reilun seitsemän vuoden ikäinen.



Minulla on kolme veljeä. Yksi iso sellainen ja kaksi nuorempaa (isokokoista kuitenkin) veljeä. Minä olen pitkä, mutta kaikki ovat minua vielä pidempiä, jopa nuorin, joka pääsee ripeille ensi kesänä. Juhlat siis tiedossa!

Reilu neljä vuotta olemme olleet yhdessä mieheni kanssa. Tuntuu että olisimme tunteneet toisemme vielä pidempään.

Olin viisivuotias, kun opin lukemaan. Osasin siis lukea ennen kouluun menoa. Tuta oli se, joka minua opetti <3

Nauran tuolle tietokoneelle :D

Olen käynyt kuusi kertaa Maata Näkyvissa -festareilla peräkkäisinä vuosina rippikouluikäisestä asti. Kun muutin Kajaaniin, en ole enää päässyt käymään.

Minulla on yhteensä vain seitsemän serkkua, kun miehelläni niitä on varmaan melkein 200!

Olen käynyt Turkissa yhteensä kahdeksan kertaa. Jotkut ovat olleet lyhyempiä reissuja ja jotkut taas pidempiä. Pisimmäin ajan olin siellä viime syksynä, kun olin vaihdossa neljä kuukautta.


Yhdeksänvuotiaana tykkäsin Gimmelistä. Minulla oli heidän julisteitaan seinällä ja kerran meillä oli parin kaverin kanssa pyjamabileet, jolloin meikkasimme ja puimme itsemme esittämään bändin jäseniä.

Mies on ollut nyt Suomessa yhteensä kymmenen kuukautta. Aikaa menee hirveän nopeasti. Hyvin on kuitenkin sopeutunut jo tänne, vielä kun sen kielen vain oppisi.


Kun olin yksitoistavuotias, Antti Tuisku esiintyi kotipaikkakunnallani, mikä oli silloin iso juttu. Keikan jälkeen odotimme, että hän olisi tullut kirjoittamaan nimmareita, mutta ei tullut. :(

Mieheni perheessä on yhteensä kaksitoista henkeä. Äiti ja isä, joilla on kymmenen lasta, viisi tyttöä ja viisi poikaa. Mieheni on lapsista toiseksi vanhin. Hänellä on yksi vanhempi sisko.

Vuonna kaksituhattakolmetoista syksyllä aloitin opiskelemaan restonomiksi. Yläasteen jälkeen minulla ei ollut vielä mitään hajua, mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä, joten jatkoin lukioon monen muun joukossa. Kun lukio lähestyi loppuaan, en ollut edelleenkään keksinyt mitään minua kiinnostavaa ammattia. Tuolloin hain vain sosiaalialalle, mutta olin päättänyt pitää välivuoden, pääsin sitten sisälle tai en. En kuitenkaan päässyt ja hyvä niin, sillä muuten voisin olla nyt väärällä alalla. Tuolloin ajattelin matkailualasta, että sitä en voisi edes harkita, koska olen niin huono kielissä. No, en minä vieläkään mikään kielitaituri ole, mutta ainakin olen kehittynyt jonkin verran, eikä kynnys ruveta puhumaan esimerkiksi englantia ole niin suuri kuin aiemmin. Edelleen tulevaisuus on täysin avoinna, mutta ala on ollut erittäin mielenkiintoinen ja mahdollisuuksia tämän koulun jälkeen on monia, ja hieman itselle on alkanut selkiytyä niitä omia kiinnostuksen kohteita. Mutta aika näyttää, mitä sitä loppujen lopuksi päädytään tekemään. :)

Bloggerin mukaan minulla on neljätoista seuraajaa. Kuitenkin julkaistessani postauksen sivun katselumäärät nousevat paljon, jonka perusteella ajattelen lukijoita olevan todellisuudessa enemmän. Olisikin mukava kuulla, keitä tätä blogiani oikein lukee. Joten olisi kiva saada kommentteja ja kuulla teistäkin jotain. :)

Viisitoistavuotiaana olin Porissa valtakunnallisilla NY-messuilla. Meillä oli oma nuori yritys, Pumps NY, joka myi karkkeja ja kolikkopankkeja. Siellä pääsimme kävelemään punaista mattoa pitkin hienosti pukeutuneina yleisön hurratessa. :D

Harrastin yleisurheilua nuorempana monta vuotta. Aikalailla kaikkea on tullut kokeiltua, myös aitajuoksua ja seiväshyppyä. Olin varmaan kuusitoistavuotias, kun olin viimeisimmän kerran yleisurheilukisoissa, juoksemalla viestissä.

Seitsemäntoistavuotiaana matkustiin Turkkiin ensimmäisen kerran. Teimme matkan yhdessä pari vuotta minua nuoremman pikkuserkkuni kanssa. Oli lähellä ettemme varanneet matkoja Kosille, mutta ne sitten kerkesi mennä, niin päädyimme matkustamaan Alanyaan. Tarvitsimme lupalaput vanhemmilta, sillä olimmehan alaikäisiä. Olimme Alanyassa viikon ja tällöin tapasimme mieheni kanssa ensimmäisen kerran.


Olin juuri täyttänyt kahdeksantoista vuotta, kun matkustin ensimmäistä kertaa yksin lentokoneella. Tämä oli kaikenkaikkiaan toinen kerta lentokoneessa, mutta ensimmäinen kerta, jolloin konetta piti vaihtaa. Se oli jännittävää! En edes tiennyt Istanbulin kentällä, minne minun piti mennä. Onneksi sain apua kysyttäessäni ja löysin oikeaan paikkaan.


Olin yhdeksäntoistavuotias, kun menimme naimisiin mieheni kanssa. Näin jälkikäteen ajateltuna se tuntuu hurjalta päätökseltä noin nuorena ja niin nopeasti, mutta tässä me edelleen olemme <3

Kun olin kaksikymmentävuotias, lähdin vaihtoon Turkkiin. Vaikka Turkki olikin ennestään tuttu maa, opiskelu siellä oli uutta. Oli hyvin mielenkiintoinen kokemus, vaikka ammatillisesti en hirveästi hyötynyt siitä sen takia, että meille ei juuri mitään luentoja pidetty vaan pääsin aika helpolla loppujen lopuksi. Tuolla kerralla tuli kuitenkin nähtyä paljon uusia paikkoja Turkissa ja sain uusia tuttavuuksia eri maista.


Vietin synttäreitä Turkissa ensimmäisen kerran, kun täytin kaksikymmentäyksi. Mitään isoja juhlia emme pitäneet, vaan kutsuimme muutaman kaverin kylään ja ostimme kakun ja vähän keksejä. Kakku oli niin hyvää!!


Ja nyt olen kaksikymmentäkaksivuotias! Mitään ihmeellisempiä suunnitelmia ei tämän päivän suhteen ole, ihan perusarkea ja koulujuttuja. Kiitokset Nealle tällaisesta synttäripostausideasta. :)

perjantai 20. marraskuuta 2015

Opintomatka Kolilla

Viime tiistaina teimme opintomatkan Pohjois-Karjalaan Kolille. Aikaisemmin olimme yön reissulla Hossassa ja Suomussalmella. Tämä matka oli kuitenkin päivän mittainen. Matkaan meni odotettua enemmän aikaa, joten se hieman vähensi aikaamme kohteessa. Alussa kävimme katselemassa maisemia Ukko-Kolin huipulla. Sää ei ollut selkeä, joten kovin pitkälle ei pystynyt näkemään. Maisema oli kuitenkin upean luminen ja lunta siellä olikin enemmän kuin Kajaanissa, vaikka etelässäpäin oltiin. Pahoittelut etukäteen huonolaatuisista kuvista.





Maisemien katselun jälkeen meillä oli esittelykierros Kolin luontokeskus Ukossa. Kierros oli englannin kielellä, sillä mukana oli englanninkielisen koulutuksen liikunnanopiskelijoita. Meille näytettiin myös Mustarinta - Elokuva Kolista.




Luontokeskuksesta siirryimme Break Sokos Hotel Koliin, jossa pääsimme vihdoin syömään keittolounasta. Keittoa oli vain yhdessä tarjoilupadassa yhdeltä puolelta otettavana, jolloin jono liikkui melko hitaasti. Vaikka oli tiedossa, että meitä on tulossa iso ryhmä, loppui keitto aika nopeasti ja monet joutuivat odottelemaan aikansa, että kuin sitä tuli lisää. Paikka oli kuitenkin hieno ja maisemat todella upeat. Paikan ravintolapäällikkö (muistaakseni..) kertoi meille ruuan jälkeen hotellista.




Sen jälkeen oli kaikkien odottama osuus eli kylpylään meno. Kylpylä ei onnekseni ollut tavallinen suomalainen kylpylä, joissa en niin välitä käydä, vaan uniikki hemmottelu- ja maisemakylpylä. Ennen kylpylään menoa saimme kaikki kylpykiulun, jonka sisällä oli Lumenen tuotteita, joita pystyimme käyttämään kylpylässä. Miinuksena oli ahtaat pukeutumistilat, jotka olivat vain yhden käytävän mittaiset. Kaapit olivat molemmin puolin ja välissä oli penkit. Tilaa penkkien ja kaappien väliin ei kovin paljon jäänyt ja varsinkaan jos jonkun täytyi mennä ohi. Mutta ehkä se ei ole suunniteltukaan näin isoille ryhmille.


Kuitenkin itse kylpyläkokemus oli mukava. Siellä on mahdollista kokeilla jalkakylpyä, jonka sekaan voi halutessaan sekoittaa suolakidekuorinnan jaloille. On paljon muitakin altaita. On valo-ääniallas, jossa kuului musiikkia kun painoi korvat veden alle, normaali poreallas, kylmäallas, kylmä-kuuma allas jaloille, joka jäi minulta kokeilematta, ja ulkopaljuja, joissa voi ihailla Kolin luontoa ja vaaramaisemia, ainakin nettisivujen mukaan. Tosin paljussa istuessani en nähnyt maisemia, vaan nähdäkseni ne jouduin nousemaan hiukan. Eikä näillä ilmoilla kauan tarkene niitä ihailla.

Tarjonta ei kuitenkaan pääty altaisiin, vaan on myös erilaisia suihkuja ja saunoja. Siellä on Kolin Kuohu -kylmä suihku, jossa ketjusta vetämällä saa kylmää vettä niskaan, hrrr. Lisäksi on elämyssuihkuja, jotka olivat hauskoja. Niissä saa itse napista painamalla valita, millaisen suihkun haluaa. Veden lisäksi tulee valoa ja ääntä teeman mukaisesti. Saunoja on kolme erilaista: suomalainen sauna "Tuli" 80-90 C, aromisauna "Kivi" 60-70 C ja höyrysauna "Vesi" 40-50 C.

Kylpylässä on myös Relax-huone, jossa pystyy rentoutumaan lämpöpedissä ja juomaan teetä ja syömään hedelmiä. Tähän en kerennyt kuitenkaan juurikaan tutustua, sillä aikaa ei niin paljon ollut, mikä oli hieman harmi. Lähes kaikki tuli kuitenkin nähtyä ja testattua.

Tuonne olisi kiva mennä joskus ajan kanssa, ehkä mieluummin kesäaikaan. Ensin patikoisi, jonka jälkeen rentoutuisi kylpylässä. Kuulostaisi hyvältä!

Kylpyläkokemuksen jälkeen lähdimme paluumatkalle. Perillä Kajaanissa olimme kuudenaikoihin.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Lisää kuvia syksyltä












Kuulumisia

Hei, tulin vähän päivittämään kuulumisia, vaikka oikeastaan ei ole mitään sen kummempaa kirjoitettavaa. Syksy on edennyt vauhdilla ja aika on mennyt pääasiassa koulujuttuihin ja muihun tavallisen arjen asioihin. Koulutehtäviä on tosiaan ollut hyvin paljon, eivätkä ne vieläkään ole loppuneet. Eikä tässä ole enää kuin kuukausi lomaan, niin kiire tulee. Maanantaina alkoi yksi uusi 3 op:n kurssi, joka pitäisi suorittaa seuraavan kuukauden aikana!? Lisäksi minulla on menossa kaksi ylimääräistä kurssia viime syksyn vaihdon takia ja opinnäytetyösuunnitelmaakin pitäisi tehdä. Opinnäytetyönä minun on tarkoitus tehdä markkinointivideo Turkista. Tarkoituksena on käyttää eri Turkin reissuilla kuvaamaani videomateriaalia ja koostaa niistä lyhyt ja ytimekäs pätkä, joka tuo esiin Turkin monipuolisuutta ja houkuttelisi matkustamaan sinne. Mutta saa nähdä, millainen lopputulos tulee olemaan. :D Joskus kun olen videon saanut tehtyä ja laitettua YouTubeen, niin jaan sen täälläkin.



Täällä tuli viime viikolla ensi lumi, joka lähti parin päivän jälkeen, mutta tuli sitten takaisin. Kunpa se vain pysyisi, jotta olisi valkoinen joulu. Odotan kovasti joulua. Viime vuonna vietin hyvin erilaisen joulun, eikä tunnelma ollut kovinkaan jouluinen. Tänä vuonna mies on ensimmäistä kertaa Suomessa viettämässä joulua (vaikka ei hän sitä normaalisti siis vietä), niin näkeepä käytännössä, miten me sitä vietämmekään.

Nämä kolme kuvaa meidän opintomatkaltamme Hossassa ja Suomussalmella.



Miehen maahanmuuttajien kotouttamiskoulutuskin alkaa lähestyä loppuaan. Saa nähdä josko kevätpuolella tulisi olemaan kakkoskurssi. Tämä viikko hänellä on harjoittelua, jonka hän tekee erään turkkilaisen omistamassa kahvilassa. On hänen suomen kielen osaamisensa kehittynyt, mutta voisi olla vieläkin parempi, jos minä vain muistaisin puhua suomea hänelle. Tulee niin automaattisesti puhuttua englantia ja se suomi jää. Aina mielessäni ajattelen, että tästä lähtien alan puhumaan suomea kotona, mutta se on hyvin vähäistä. Jospa nyt tästä päivästä lähtien....

Vimpelinvaaran huipulla

Vaikka ajatukset jo lähentelee joulua, niin kuvat ovat vielä tältä syksyltä. Aika vesistöpainotteisia kuvia, mutta vesistöjähän täällä Suomessa riittää!