keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Kuulumisia

Hei, tulin vähän päivittämään kuulumisia, vaikka oikeastaan ei ole mitään sen kummempaa kirjoitettavaa. Syksy on edennyt vauhdilla ja aika on mennyt pääasiassa koulujuttuihin ja muihun tavallisen arjen asioihin. Koulutehtäviä on tosiaan ollut hyvin paljon, eivätkä ne vieläkään ole loppuneet. Eikä tässä ole enää kuin kuukausi lomaan, niin kiire tulee. Maanantaina alkoi yksi uusi 3 op:n kurssi, joka pitäisi suorittaa seuraavan kuukauden aikana!? Lisäksi minulla on menossa kaksi ylimääräistä kurssia viime syksyn vaihdon takia ja opinnäytetyösuunnitelmaakin pitäisi tehdä. Opinnäytetyönä minun on tarkoitus tehdä markkinointivideo Turkista. Tarkoituksena on käyttää eri Turkin reissuilla kuvaamaani videomateriaalia ja koostaa niistä lyhyt ja ytimekäs pätkä, joka tuo esiin Turkin monipuolisuutta ja houkuttelisi matkustamaan sinne. Mutta saa nähdä, millainen lopputulos tulee olemaan. :D Joskus kun olen videon saanut tehtyä ja laitettua YouTubeen, niin jaan sen täälläkin.



Täällä tuli viime viikolla ensi lumi, joka lähti parin päivän jälkeen, mutta tuli sitten takaisin. Kunpa se vain pysyisi, jotta olisi valkoinen joulu. Odotan kovasti joulua. Viime vuonna vietin hyvin erilaisen joulun, eikä tunnelma ollut kovinkaan jouluinen. Tänä vuonna mies on ensimmäistä kertaa Suomessa viettämässä joulua (vaikka ei hän sitä normaalisti siis vietä), niin näkeepä käytännössä, miten me sitä vietämmekään.

Nämä kolme kuvaa meidän opintomatkaltamme Hossassa ja Suomussalmella.



Miehen maahanmuuttajien kotouttamiskoulutuskin alkaa lähestyä loppuaan. Saa nähdä josko kevätpuolella tulisi olemaan kakkoskurssi. Tämä viikko hänellä on harjoittelua, jonka hän tekee erään turkkilaisen omistamassa kahvilassa. On hänen suomen kielen osaamisensa kehittynyt, mutta voisi olla vieläkin parempi, jos minä vain muistaisin puhua suomea hänelle. Tulee niin automaattisesti puhuttua englantia ja se suomi jää. Aina mielessäni ajattelen, että tästä lähtien alan puhumaan suomea kotona, mutta se on hyvin vähäistä. Jospa nyt tästä päivästä lähtien....

Vimpelinvaaran huipulla

Vaikka ajatukset jo lähentelee joulua, niin kuvat ovat vielä tältä syksyltä. Aika vesistöpainotteisia kuvia, mutta vesistöjähän täällä Suomessa riittää!

16 kommenttia:

  1. Kiitos kivasta blogista. En ole aiemmin kommentoinut, mutta olen lukenut blogiasi pitkään. Itsellä on samankaltainen elämän tilanne ja siksi on mukava lukea muiden suomi-turkkiparien elämästä. Voin siis samaistua erittäin hyvin tuohon miehen kielen opiskeluun. Omalla miehellä kolmas kielikurssi meneillään ja puhuminen luistaisi todellakin satavarmasti paremmin jos minä vain muistaisin puhua koko ajan suomea... Mutta se englanti on aina ollut yhteinen kielemme jo 8 vuotta! Se tulee hänen kanssaan suustani yhtä luontevasti ja ajattelematta kuin suomi muiden. Eli minun pitäisi koko ajan erityisesti keskittyä että muistan puhua suomea. Englanti tulee muuten automaattisesti ulos suustani, välillä jopa vastaan miehelleni englanniksi vaikka hän puhuisi minulle suomea! Järjetöntä tiedän! Sitten taas koitan tsempata ja pakotan itseni keskittymään ja muistamaan puhua suomea. Tällä koitan vain sanoa, että ymmärrän todella hyvin, miten vaikeaa yhteisen kielen vaihtaminen toiseen heikommin sujuvaan voi olla. Mutta vanhempieni kanssa mieheni voi ainakin harjoittaa usein suomeaan kun heille englanti on paljon vaikeampaa. Meilläkin mies on myös ollut useissa työharjoitteluissa, missä suomi myös kehittyy eli kyllä se siitä pikkuhiljaa. :) Itse myös opiskelen ja asutaan täällä Pohjois-Karjalassa, mutta olen kotoisin Kainuusta, missä käymme usein vanhempieni luona. Gradua teen tällä hetkellä ja miehellä on kolmas joulu edessä Suomessa. Itselle joulu on aina ollut tosi tärkeä ja on niin kiva jakaa se läheisen kanssa vaikka hänkään ei joulua muuten vietä, mutta on jo tottunut siihen miten tärkeää se minulle on. Minä elän toivossa että Kainuussa ainakin on valkoinen joulu sinne mekin joulun viettoon suuntaamme enkä ole vielä kertaakaan joutunut viettämään lumetonta joulua, paitsi Turkissa. ;) Toivottavasti teillekin tulee mukava joulu yhdessä ja tsemppiä miehellesi suomen kielen opiskeluun ja sinulle opintoihisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! Kiva kuulla muidenkin samassa tilanteessa olevien ajatuksia. :) Ymmärrän miten hankalaa se on. Ja kun monet aina sanoo, että sun pitää koittaa puhua miehellesi suomea, niin hän oppii paremmin ja hänen opettajansa antoi ohjeeksi, että minun tulisi puhua tunti päivässä suomea hänelle. Mutta ei se ole niin helppoa, kun puhe niin helposti vaihtuu takaisin englanniksi! Välillä koitamme siten, että saa puhua vain joko suomea tai turkkia, ei englantia. Mutta siinäkin minun turkin kielen osaaminen ei aina riitä ja toinen ei ymmärrä, jos suomeksi selitän jotain. Minunkin perheessä on iskä, joka ei puhu englantia ollenkaan, niin siellä oltaessa saa harjoitella, mikäli haluaa hänen kanssaan keskustella. ;) Itse juuri julkaisin postauksen opintomatkastamme Kolilta! Muuten en ole Pohjois-Karjalassa käynyt ennen. Jos käytte täälläpäin ja kiinnostaa tavata, niin ota ihmeessä yhteyttä! Joulunajan tulemme tosin olemaan Keski-Pohjanmaalla perheeni luona. Siellä on muistaakseni joskus ollut lumeton joulu, mutta toivottavasti ei tänä vuonna. Mistä miehesi on kotoisin? Mukavaa yhteistä joulua teillekin ja tsemppiä gradun tekemiseen, ja samoin sinunkin miehesi kielen opiskeluun! :)

      Poista
  2. Juu, kaikki muistuttaa aina, että pitäisi puhua miehelle suomea, mutta kursseilla ei sentään ole annettu puheohjeita kotiin. :D Eilen päätin että jos ei muuta niin otetaan nyt käyttöön vaihteeksi suomi sunnuntait eli sunnuntaisin vain suomea, piste. :) Jos lähtis sujumaan pikkasen paremmin kun koko päivän tankkaisi ja tietää, että muina päivinä ei tarvii koko päivää ponnistella eli vähempi riittää. Tänään ois joululahjojen katastelua kaupungilla, saa nähä miten käy. Sanakirjaa saa käyttää. ;)
    Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta Kolilta! Vaikka Koli tässä lähellä onkin, käytiin mekin siellä ensimmäisen kerran vasta tämän kuun alussa! Mutta kesällä pitää kyllä mennä uudelleen sillä meidän reissu suuntautui vain tuonne kylpylään. Lähdettiin rentoutumaan ja viettämään hääpäivää. Oli myös sunnuntai ja kylpylä mukavan hiljainen ja siksi tilat ei käyneet ahtaiksi.
    Me ollaan tavattu Alanyassa ja mies on myös sieltä kotoisin ja asunut siellä koko ikänsä. Ei tosin keskustasta vaan vuorilta Dimçayn takaa pienestä kylästä. Tapasitteko tekin Turkissa?
    Selailin vanhoja postauksiasi ja muistin, että olit Antalyassa vaihto-opiskelijana. Itsekin olin vuoden vaihdossa Istanbulissa ja oli mukava lukea sinun kokemuksista Turkissa opiskelusta. Se opiskelu tyyli/tahti oli tosiaan jotain muuta kuin Suomessa. :D
    Ai niin ja pakko vielä sanoa, että mä en tiedä miten sä selvisit siellä Alanyan kuumuudessa ilman ilmastointia! Me oltiin pari viikkoa siellä syyskuussa ja mä olin ihan läkähtymässä vaikka itekkin on tullut kesiä siellä aikaisemmin vietettyä ja tykkään kuumasta. Mutta meillä siis oli sentään ilmastointi. Hattua siis nostan! :D Ja pitää tosiaan muistaa ottaa yhteyttä jos tullaan Kajaanissa käymään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin hyvä idea testattavaksi. Toivottavasti sujuu paremmin! Sitten kun toisen kielen osaaminen paranee, on ehkä helpompi puhua suomea enemmänkin, kun toinen ymmärtää paremmin. :) Mitenkä sujui eka sunnuntai?
      Se kylpylä oli kyllä kiva, etenkin just jos siellä ei ole liikaa porukkaa. Vielä kun siihen yhdistää ympäröivän luonnon, niin varmasti on hyvä yhdistelmä. :) Oletteko kauan olleet naimisissa?
      Joo, me ollaan tavattu myös Alanyassa, miehen silloisella työpaikalla. Hän on kotoisin Mardinista, mutta on asunut suurimman osan elämästään Alanyassa.
      Joo, se oli aika mielenkiintoinen kokemus. En edes muista mitä kaikkea olen kirjoittanut, mutta loppujen lopuksi en tehnyt siellä paljon mitään ja kuitenkin hyväksiluin monta kurssia täällä Suomen päässä. :D Silloin vain oli paljon stressia kaikesta, että saan kaikki kurssit suoritettua, koska moni asia oli niin epävarmaa ja opettajia oli välillä vaikea tavoittaa tai saada heiltä vastauksia askarruttaviin kysymyksiin. Istanbul onkin sitten vielä vähän suurempi kaupunki, oli varmaan suuri kampus?
      En oikein tiedä itsekään. Juuri kuumuuden takia olikin ihanaa tulla Suomeen. Pidempiä aikoja ollessani olen kuitenkin jollain tapaa tottunut kuumuuteen, vaikka ilmastointia ei ole silloinkaan aina ollut. :D Mutta ei se helppoa aina ole!

      Poista
    2. Eka sunnuntai meni yllättävän hyvin! :D Muistin puhua suomea lähes koko ajan. Mutta helposti, jos kiihtyy jostain kuten kinatessa tai vain jotain hehkuttaessa, se englanti puskee alitajunnasta tai jostain ihan huomaamatta. Eka lause tulee englantia ennen kuin aivot tajuaa, mitä tuli sanottua ja koittaa jatkaa taas suomeksi. :D Jotain asioita en millään ymmärtänyt, mitä mies koitti sanoa ja kertoi sitten enkuksi ja minä käänsin sen sitten suomeksi. Vasta myöhään illalla tuli väsy ja palattiin huomaamatta osittain englantiin. Silti olin tyytyväinen, että jaksettiin noinkin hyvin. :)
      Me haettiin 2012 kevättalvella, jolloin olin vaihto-opiskelijana Turkissa, oleskelulupaa miehelle Suomeen muulla perusteella. Eli ei oltu sillon vielä naimisissa. Me oltiin kumminkin oltu kihloissa jo melkeen kaks vuotta ja yhdessäkin jo viisi että meillä riitti perusteet saada B oleskelulupa seurustelun perusteella. Mies sai myönteisen päätöksen ennen vuoden 2012 loppua ja muutti Suomeen. Mun opinnot oli loppunu Istanbulissa kesällä ja olin palannu jo syksyllä Suomeen. Eli vuosi 2013 me asuttiin täällä yhessä mutta mies ei päässy TE-toimiston asiakkaaksi, koska oli vaan B-lupa. Kävi sillon vaan kansalaisopiston suomen kursseja. Sit vuoden 2013 lopussa ennen kuin uutta oleskelulupaa piti anoa mentiin täällä Suomessa maistraatissa naimisiin ja pystyttiin anomaan A-lupaa ja saatiinkin se. Eli pari vuotta ollaan oltu naimisissa. :) Te taisitte mennä naimisiin Turkissa ja jo ennen meitä jos muistan oikein? :) Mä halusin kattoa ihan rauhassa miten meidän yhteiselo Suomessa onnistuu ennen ku mennään naimisiin. :D Mun mies oli kyllä käyny viisumilla Suomessa jo 2010 jolloin mentiin kihloihin, mutta kuukausi on niin lyhyt aika, että sillon on vaan lomalla, eikä arkeen niin pääse kiinni. Miten kauan te muuten ootte ollu yhdessä ja kävikö sun mies täällä ennen kuin muutti tänne?
      Istanbul oli tosiaan suuri! Ainaki tällaselle pikku paikkakunnalta kotosin olevalle! :D Mutta kampus oli yllättävän kompakti. Jopa pienemmällä alueella kun mun oman yliopiston! Vain taide puoli oli erillään jonkun korttelin päässä, mutta mulla ei ollut mitään kursseja niissä rakennuksissa eli mä pyörin yhdessä pihapiirissä. Rakennukset oli kaikki tosi korkeita ja kaiken lisäksi mäen päällä, joten ylimmästä kerroksesta näki Euroopan puolelle! :D Se yliopisto oli yksityinen ja aika uusi ja sen piti olla suurimmaksi osin englanninkielinen, mistä syystä valitsin sen. Mutta juu, se ei ihan toiminu kun turkkilaisten opiskelijoiden enkunkielen taso osalla on mitä on... Mä sain lopulta yksityistunteja parilla kurssilla professorilta, kun sen piti ensin opettaa asia englanniksi, mutta kääntää vähän väliä turkiksi (olin siis ainut vaihto-opiskelija niillä kursseilla) ja siellä luettiin oppikirjaa ääneen lause lauseelta! Lisäksi se professori oli sitä mieltä, että ne on ihan kakaroita, että suuri osa tuntia menee kurin pitämiseen...! Siis yliopistossa... No kyllä mulle passas istua proffan toimistossa ja saada yksityisopetusta, joka oli tehokkaampaa ja puolet nopeempaa kun luennolla. :D Sen tenteissä sai myös istua niin kauan kuin halusi...! Mulla oli onneksi ihan mukavia professoreita yhtä lukuunottamatta. Mutta kolme niistä ei ollu turkkilaisia ollenkaan vaan Euroopasta eli siksi ymmärsimme toisiamme varmaan niinkin hyvin. :) Oliko teillä muuten kurssin aikana kokeita? Meillä niitä kutsuttiin Midterm kokeiksi. Suomessa en ollu koskaan välikausi/välijakso kokeisiin törmänny ja oli hullua, että kursseilla oli monta koetta yhden sijaan. Mä stressasin kans välillä aika lailla, että saan tarvittavat opintopisteet kasaan ja koska niitä kokeita tupsahteli tosiaan vähän väliä. Mutta myös mulla kaikista kursseista oli hyötyä ja sain niillä korvattua paljon kursseja Suomessa.
      Hups tämä teksti vähän venähti. Pahoittelut! :D

      Poista
    3. Noniin, hyvä juttu. Kyllä se siitä lähtee sujumaan! :D
      Joo me mentiin naimisiin 2013 vuoden alussa. Oltiin siihen mennessä oltu yhdessä 1,5 vuotta ja nyt reilu neljä vuotta. Mun mies ei ollut käynyt Suomessa aikaisemmin ja suoraan vaan muutti tänne, niin on vaatinut kyllä sopeutumista. :D Ollaan me aiemmin yritetty saada viisumia, mutta nyt viimisimmän kerran vasta sai sen ja täällä Suomessa haettiin sitten oleskelulupaa.
      Varmasti hienot näkymät ollut yliopistolta! Tuo turkkilaisten englanninkielen taso ei kyllä yllättä. Mutta hienoa että sait oikein yksityistunteja, varmasti oli tehokasta! Mustakin tuntui niillä englannin tunneilla, joilla olin yhdessä turkkilaisten opiskelijoiden kanssa, että meininki muistuttaa enempi yläastetta kuin yliopistoa, just osaamisen tason ja käytöksen takia. Mää luulen, että noi midterm-kokeet on yleisiä ihan kaikkialla Turkissa? Kyllä tuossakin koulussa niitä ainakin oli. Mulla tosin oli vaan englannista, nimittäin muista kursseista ei mitään kokeita ollutkaan..:D Eikä pitkä teksti haittaa ollenkaan, on tosi mielenkiintoista kuulla sun kokemuksista Turkin vaihdosta! :)

      Poista
  3. Hauska lukea näitä teidän kommenttejanne! Tulin alunperin vain kirjoittamaan jotain postauksen luettuani, mutta jäinkin sitten lueskelemaan myös näitä kommentteja... :D Itsellä kun on vähän sama tilanne, tai oikeastaan ollaan vasta ihan alkutaipaleella, mies nimittäin tuli Suomeen vasta kuukausi sitten ja me vasta odottelemme oleskelulupaa (raastavat kuukaudet edessäpäin...) jonka jälkeen olisi tarkoitus aloittaa jollain suomen kurssilla. Vähän jo näin jännittää että kuinka se suomi lähtee sujumaan ja miten sopeutuminen ylipäätään, varsinkin nyt näin alussa kun ei vielä ole töitä tai opintoja tms. eikä näin ollen ollenkaan ystäviäkään vielä, niin hiukan harmittaa kun toinen joutuu päivät pitkät kotona tylsistymään. Vaikka olihan se tiedossa että alku tulee olemaan hankala mutta olisihan se kiva jos olisi edes vähän jotain omaa tekemistä. Miten teillä meni tuo alun sopeutuminen? Lähtikö suomi sujumaan kurssin aloittamisen jälkeen joten kuten, eikös sen kesto ollut suunnilleen vuoden tai puoli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja tsemppiä oleskeluluvan odottamiseen! :) Onhan se alku aina paljon vaikeampaa. Oli mies aluksi varmaan aika tylsistynyt, kun ei tuntenut ketään (ekan kuukauden olimme Oulussa, kun olin siellä harjoittelussa) ja varmaan pimeys ja kylmyyskin vaikutti. Mies itsekseen kävi kävelemässä paljon kierrellen Oulua, ja pari kertaa ilmestyi minun harjoittelupaikallekin (matkaa n. 5 km asunnolta). :D Sen jälkeen tulimme tänne Kajaaniin ja täällä hän alkoi paljon enemmän tutustumaan ihmisiin, etenkin juuri muihin ulkomaalaistaustaisiin. Lisäksi vähän salilla käyntiä ja tänä syksynä sitten tuo maahanmuuttajien kotouttamiskoulutus, joka kesti reilun 3 kk (viimiset päivät menossa), mutta siis periaatteessa tämän syyslukukauden. Lentopalloa ollaan tänä syksynä käyty yhdessä pelaamassa ja tällä viikolla mies aloitti autokoulunkin. Kyllä tuolta kurssilta aina jotain sanoja on tarttunut mukaan ja niitä sitten käytetäänkin. Mutta kuten totesin, minun pitäisi vielä enemmän muistaa puhua suomea. :D Suomen kirjoittamisessa mies on kyllä kehittynyt alkuun verrattuna. Alussa jouduin kaikki sanat sanelemaan kirjain kirjaimelta, kun joskus autoin kotitehtävissä. Nytkin vaikeimpia sanoja sanelen, mutta melko hyvin osaa jo kirjoittaa pelkästään sanoessa sanan. Vielä kuitenkin riittää paljon opittavaa, joten ensi vuonna varmaan jatkuu, nyt olikin työkkärinsivuille ilmestynyt tiedot kakkoskurssin alkamisesta. :) Mutta tärkeänä pidän sitä, että on tekemistä, kavereita ja yhteistä aikaa. Turkkilaisilta tuntuu kuitenkin käyvän helposti muihin ihmisiin tutustuminen. ;) Paljon tsemppiä teille miehesi sopeutumiseen, kyllä se siitä pikkuhiljaa!

      Poista
  4. Laitan kommentin kahdessa erässä, kun muuten ei mahtunut! xD
    Meillä se ensimmäinen vuosi oli vähän rankempi kuin mitä osasin odottaa. Miehellä oli vain se B-lupa, joka oli annettu kuitenkin vuodeksi ja olin lukenut, että jos oleskelee vähintään vuoden olisi oikeutettu kotikuntaan ja sitä myöten TE-toimiston ja Kelan palveluihin. Näin ei kuitenkaan ollut ja miehen piti elellä säästöillä ja etsiä muunlaisia suomenkielen kursseja. Kansalaisopisto järjesti ja sitten myös joku vapaaehtoisten vetämä porukka. Näillä kursseilla ei tietenkään oikein voi oppia suomea samassa tahdissa kuin TE-toimiston kursseilla. Jotain varmasti tarttui päähän, mutta hitaasti.
    Meillä tuotti enemmän kuitenki hankaluuksia se, ettei mies ollut käynyt kouluja Turkissa, ei edes yläasteluokkia. Eli hänellä ei ollut kokemusta opiskelusta eikä varsinkaan kielten opiskelusta koulussa. Englantia hän oli oppinut työn ohessa ja minun kanssani vuosien aikana. Itse olen opiskellut kieliä yliopistossa asti, joten tajusin suomenkielen opetuksestakin asioita ihan hyvin, mutta miehen oli tietenkin vaikea ymmärtää opetusta kun se piti tehdä toisella vieraalla kielellä eikä turkiksi. Myös opiskeluun suhtautuminen omana työnä oli vaikeaa ja ehkä vieläkin on. Kun on tehnyt teinistä asti vain töitä eikä käynyt kouluja, on vain työ oikeaa työtä.

    VastaaPoista
  5. Muutenkin hän olisi halunnut päästä töihin kovasti, mutta kaikilla aloilla vaaditaan suomenkielen osaamista ja koska hänellä ei ole edes ammatistaan koulutodistusta tuntui, että voisi olla hyvä saada sellainen täällä ammattikoulusta tai oppisopimuksella. Tätä varten kielen oppiminen on tietenkin tärkeintä eikä mihin tahansa siivoushommiin pyrkiminen. Eli meillä on koitettu keskittyä kielen oppimiseen ja mies on ollut myös muutamissa eri työharjoitteluissa, että näkee suomalaista työelämää ja joutuu koittamaan pärjätä suomen kielellä.
    Ensimmäiselle TE-toimiston kurssille eli alkukartoitukseen hän pääsi melko heti A-luvan saatuaan. Kartoituksen jälkeen hän pääsi 5 kuukauden suomenkielen kurssille. Meille kerrottiin että hän pääsi sille heti, koska mies oli jo ollut vuoden suomessa. Eli joka kunnassa ei välttämättä pääse heti ensimmäisille mahdollisille kursseille, koska usein niille on pitkät jonot. Meilläkin mies pääsi toiselle kurssilleen vasta vuoden odotuksen jälkeen ja se on vain pari kuukautta kestävä. Onneksi tällä alueella oli myös aikuisopisto, joka järjestää maahanmuuttajille ammattiin valmistavaa kurssia. Mieheni kävi sen odotellessa ja oli myös kansalaisopiston kurssilla ja teki niitä työharjoitteluja.
    Mutta sinä ensimmäisenä vuonna mieheni mietti haluaako hän edes jäädä tänne. Hän oli vielä tullut synkimpään aikaan vuodesta, joten Suomi näytti surkeinta puoltaan ja asuimme pikkiriikkisessä yksiössäni. Riitelimme myös usein. Vaikka olimme asuneet yhdessä Turkissa muutamia kuukausia, tilanne oli niin erilainen Suomessa, että meillä molemmilla kesti aikaa sopeutua tilanteeseen. Tunsin myös itse jotenkin epäonnistuneeni kun näin ettei mieheni viihtynyt ja miten hän ikävöi sukuaan enkä edes ollut saanut meille kaksioita vaan olimme opiskelija-asuntojonossa enkä ollut saanut häntä järjestettyä TE-toimiston ja Kelan asiakkaaksi kuten olimme toivoneet. Välillä oli siis todella raskasta. Onneksi mies oli kuitenkin tutustunut ensimmäisellä kansalaisopiston kurssillaan erääseen albanialaiseen kaveriin, joka oli myös vasta muuttanut suomeen vaimon perässä. He ystävystyivät ja miehellä oli joku kaveri jonka kanssa viettää aikaa. Myöhemmin mies löysi myös kaupungin turkkilaisen porukan, johon tutustuminen kävi vielä helpommin. Kesä toi myös helpotuksen. Pääsimme isompaan täysin uuteen asuntoon ja aurinko nyt piristää mielialaa muutenkin. :) Mieheni lähti käymään myös kuukauden ajaksi Turkissa ja palattuaan sieltä hän oli varma, että haluaa jäädä tänne minun kanssani. Myöhemmin syksyllä otimme yhdessä äkkilähdön Turkkiin ja ostimme matkalla sormukset häitä varten. Naimisiin päästyämme haimme A-lupaa ja sen saatuamme miehen kurssit alkoivat. Nuo kurssit piristivät häntä kovasti. Oppiminen oli edelleen vähän hankalaa ja hidasta, mutta kyllä hän oppi koko ajan lisää. Me olimme myös sopeutuneet elämään yhdessä paremmin ja paremmin ja nyt kolmen vuoden jälkeen meillä menee mielestäni paremmin kuin koskaan. :) Mutta sen olen huomannut että tekemättömyys ei ole hyväksi miehelleni eikä meille ja laiskistuttaa aivan liikaa. Siinä turhautuu molemmat. Tällä hetkellä mies on TE-toimiston kurssilla ja heillä on mahdollisuus suorittaa koe, jonka todistus käy kansalaisuutta haettaessa, jos kokeen läpäisee riittävin arvosanoin. Eli kehitystä on tapahtunut! Hitaasti mutta varmasti. Ehkä se ammattikoulukin on pian mahdollinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Te ette ole päässeet kyllä helpolla aluksi, mutta onneksi asiat ovat nyt paremmin. Olen samaa mieltä, että on tärkeää olla tekemistä, muuten tylsistyy. Turkissahan työpäivät ovat hyvin pitkiä ja ovat tottuneet siihen, että on ihmisiä ympärillä. Niin kyllä sen ymmärtää, että kun tulee sieltä valosta suoraan tänne pimeyteen ja kylmyyteen, eikä ole tekemistä eikä paljon ihmisiä ympärillä, niin ilmankos tuollainen muutos vaikuttaa negatiiviseen suuntaan. Ja ei ole helppoa, jos vielä joutuu elämään säästöillä tai vain toisen tuloilla. Mekin jouduttiin ensimmäiset seitsemän kuukautta elämään minun rahoillani, ennen kuin mies aloitti tuon TE-toimiston kurssin ja alkoi saamaan tukea. Etkä sinäkään mitenkään epäonnistunut ole! Nuo asiat ovat sellaisia, joihin et olisi voinut vaikuttaa. Nyt kannattaa vain katsoa eteenpäin ja kuitenkin elää tässä hetkessä. :) Hienoa, että on tapahtunut kehitystä suomen kielen osaamisessa ja tuohan olisi hyvä juttu, jos tuota todistusta voisi käyttää kansalaisuutta haettaessa! Milloin kansalaisuutta voikaan hakea? Ammattikoulu olisi myös hyvä juttu. Sen jälkeen työnsaanti olisi varmasti paljon helpompaa. Meidän kohdallamme en vielä osaa sanoa niin pitkälle, haluaako mies lähteä opiskelemaan joskus ammattikouluun, puhetta kyllä on ollut. Tuollainen oppisopimuskoulutuskin voisi olla hyvä vaihtoehto. Me nyt keskitytään varmaan ensin kuitenkin kielen oppimiseen ja saa nähdä, missä tullaan edes asumaan valmistuttuani. Noihin kursseille on monesti enemmän hakijoita kuin mitä otetaan sisälle. Kiva, että siellä on löytynyt muuta tekemistä miehellesi, vaikka ei heti kakkoskurssille päässytkään. Nyt oli TE-palveluiden sivuille ilmestynyt kevään kurssit. Siellä oli kaksi eri maahanmuuttajien kotouttamiskoulutus 2:sta Kajaanissa. Toivon vain, että mieheni pääsee jatkamaan suoraan, sillä en tiedä, mitä hän voisi vaihtoehtoisesti tehdä. Tuolle ykköskurssille hän pääsi kuitenkin heti ensimmäisellä hakuyrityksellä. Eli toivotaan siis parasta! :)

      Poista
  6. Lämpimät synttärionnittelut! :) En tiennytkään, että oot "vasta" 22! :D Oot ollut tosi kypsä ikäiseksesi kun oot menny niin nuorena naimisiin! Mä oisin varmaan juossu karkuun, jos joku ois mulle sen ikäsenä ehdottanut naimisiin menoa. ;D
    Niin sitä kansalaisuutta voi hakea, kun on asunut 4 vuotta pysyvästi maassa eli käsittääkseni, jos on ollut A-oleskelulupa sen 4 vuotta. Niin ja pitää olla suomalainen puoliso. Jos ei ole suomalaista puolisoa, aika on 5 vuotta.
    Omaa miestä kiinnostaisi myös se oppisopimus enemmän, mutta jos paikkaa ei löydy, niin sitten pitää tosiaan miettiä sitä ammattikoulua. Mutta tosiaan kannattaa panostaa kielen oppimiseen aluksi.
    Mekään ei tiedetä yhtään missä asutaan parin vuoden päästä. Kun mulla on tutkinto kasassa, rupeen vaan hakemaan oman alan töitä ja melkeen ihan sama mistä päin suomea, jos vaan saa oman alan töitä. Eli juurikin mun töiden perässä varmaan liikutaan aluksi.
    Mielenkiintoista muuten kuulla, että siellä päin nuo kurssit on netissä nähtävänä. Siis että mitä on tulossa. Täällä niitä ei näe mistään eikä niihin haetakaan enää erikseen. Kaikkien kurssia odottavien nimet on TE-toimistolla jossain listalla ja tietoihin on merkitty onko ollu kurssilla aikasemmin ja minkälaisella ja mikä on kielitaso ollut edellisen kurssin loputtua ja onko nopee vai hidas oppimaan. Sitten vaan ootetaan milloin tulee postissa ilmoitus, että on valittu kurssille. No mehän ei yleensä tietenkään jakseta oottaa, vaan soitetaan ja kysytään millon on alkamassa seuraavat kurssit, minkä tasoisia ne on ja onko minkälaiset mahdollisuudet päästä niille. Täällä on yleensä alkaneet tammikuussa, maaliskuussa ja lokakuussa. Mutta koskaan TE-toimistossa ei tiedetä ensivuodesta mitään ennen kuin vuosi vaihtuu ja ne saa uuden rahasumman ja sitten laskeevat kuinka moneen kurssiin sinä vuonna rahat riittää...
    Mutta pidän peukut pystyssä teille, että miehesi pääsee heti jatkamaan! :) Se auttaa niin paljon, koska nopeasti unohtuu uudet opitut jutut, jos ei pääse niitä harjoittelemaan lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :) Haha joo, vasta 22! Olihan se aika iso päätös noin nuorena :D Okei, kiitos tiedosta. Meille tuo asia ei ole vielä kyllä ajankohtainen, mutta hyvä tietää vähän etukäteen. Onko miehelläsi mitään ajatuksia siitä, mitä hän haluaisi opiskella? Ompas siellä erilainen käytäntö noiden kurssien suhteen! Täällä tosiaan ihan itse haetaan ja netissä nähtävissä. Valintaperusteista en sen enempää tiedä. Mutta toivottavasti mies pääsee jatkamaan heti! :)

      Poista
    2. Ihana yllätys sun syntymäpäivälle minkä sun mies ja ystävät oli järkänny! :D Siitä tuli mieleen, että onko sun miehen perheessä juhlittu syntymäpäiviä? Mun mies ei oo koskaan oikeen juhlinu omiaan kun niillä se ei oo ollu tapana. Mä kyllä alusta asti oon muistanu miestä aina jollain paketilla ja täällä Suomessa on kans tehty jotain kivaa ja hommattu kakku meidän lempi kahvilasta. Meillekin kansalaisuuden hakeminen on vielä liian aikaista, mutta sillä ei ole väliä kuinka vanha se hakemukseen vaadittava kielitodistus on. Miehen kannattaa siis ehdottomasti ainakin yrittää sitä koetta vaikkei tarpeeksi pisteitä saisikaan, kun se koe on kurssilaisille ilmainen ja näkee ainakin minkä tyyppisiä ne kokeet on. :)
      Mun mies on työskennellyt koko ikänsä hotelli- ja ravintolamaailmassa ja siksi haluaisi saada paperit täällä hotelli- ja ravintola-alalta. Suomeen tultuaan hän mietti aluksi alan vaihtoa, mutta sitten aivan uuden alan opiskelu vieraalla kielellä alkoi varmaan tuntua liian haasteelliselta, kun hän ei ollut edes varma, mikä uusi ala kiinnostaisi riittävästi. Onko sun mies myös työskennellyt matkailun parissa Turkissa vai jollain ihan muulla alalla?

      Poista
    3. No oli! Ei he juhli syntymäpäiviä Turkissa. Itse olen koittanut jotain keksiä miehen syntymäpäivinä, niin hän nyt sitten puolestaan yllätti minut minun syntymäpäivänäni. :D
      Ehdottomasti kannattaa tuollainen mahdollisuus käyttää hyödyksi! Onhan se kiva itsekin nähdä oma tasonsa ja kokeilla, pääseekö niistä kielitesteistä läpi. :)
      Onhan se aina helpompaa alkaa opiskelemaan sellaista alaa, josta on jo ennestään kokemusta. Muutenkaan opiskelu ei ole helppoa vieraalla kielellä ja lisäksi jos ei ole tottunut opiskeluun, niin on se suuri muutos ja siihen pitäisi koittaa vain motivoitua. Tärkeää on siis, että ala kiinnostaa. Minun mieheni on myös työskennellyt matkailun parissa. Vähän kaikkea on tehnyt jossain vaiheessa elämäänsä, niin kuin esimerkiksi työskennellyt hotellissa, ravintolassa, kaupassa ja vaateliikkeessä. Aika paljon on ollut juuri joissain vaateliikkeissä töissä ja hetken aikaa hän omistikin sellaisen. En kuitenkaan tiedä, mitä hän lähtisi täällä Suomessa opiskelemaan, jos ammattikouluun päätyy. Vähän epäilen, että ainakaan matkailualalle päätyisi. Sitä aina naurelemme, että hän on lopettanut matkailualan parissa ja minä taas kovaa kyytiä opiskelen alaa. :D Mutta saas nähdä!

      Poista
    4. Tänään miehen mukana tuli lomake, jossa oli suunniteltuna jatkoa. Opettaja oli ilmeisesti kysellyt kysymyksiä ja kirjoittanut vastaukset. Siinä luki tulevaisuudesta, että haluaa puutarhuriksi. Opettaja oli myös kirjoittanut polun, mitä tulisi suorittaa ennen ja missä voi sitten opiskella puutarhurilinjalla. Mutta saa tosiaan nähdä, on niitä ajatuksia ollut muutama muukin. :-D

      Poista

Piristä päivääni jättämällä kommentti! :)