torstai 10. maaliskuuta 2016

Se oikea

Nuorempana harrastin monta vuotta yleisurheilua. Varmaan kaikkia lajeja olen joskus kokeillut, myös aitajuoksua ja seiväshyppyä. Korkeushypystä en tykännyt, sillä minulla oli rimakammo. Seiväshyppykään ei siis ollut minun juttuni johtuen samasta syytä, mutta silti muutaman kerran olen osallistunut siihen kisoissa, jotta urheiluseuramme saisi pisteitä. Pikajuoksu, pituushyppy, 3-loikka ja kuulantyöntö olivat yleisimmät lajit, joihin kisoissa osallistuin. Vuosien myötä motivaatio yleisurheiluun kuitenkin hiipui, eikä sitä koskaan edes niin suuresti ole ollut, että olisin erityisen hyvä ollut jossain lajissa. Kilpaileminen ei vaan ole minun juttuni.


Pesäpalloa harrastin vuoden verran ollessani n. 10-vuotias. Olimme kaverini kanssa ainoat tytöt poikajoukkueessa. Kaverini oli pelannut pesistä jo aiemminkin - minä lähdin harrastukseen hänen mukanaan. Säännöistä ei ollut tietoa. Se myös näkyi ja sen takia olin aika usein jokerina peleissä. Jonkinlaista osaamista siitä kuitenkin kehittyi esimerkiksi lyöntien suhteen. Koulussa tykkäsin pesäpallosta kovastikin ja nelimaalia pelasimme usein pihoillamme tai pellolla - vaikka meitä olisi ollut vain neljäkin. Ala-asteella käytimme monet välitunnit pesäpallon/nelimaalin tai jalkapallon parissa. Myöhemmin pesäpallo oli harvinaista herkkua, sillä sitä pystyi pelaamaan lähinnä koulun liikuntatunneilla. Muuten olisi hieman hankalampi saada porukka ja kamat peliä varten. Siitä on jo kauan, kun olen sitä viimeksi pelannut. Joskus olisi kiva vielä päästä pelaamaan, mutta harrastusta siitä minulle tuskin enää tulisi.


Yläasteen ja lukion aikaan olen vierestä seurannut parin kaverini jalkapalloharrastusta. Harjoituksia oli useamman kerran viikossa ja vaikka olisi ollut vähän flunssaa, ei olisi malttanut olla pois. Tällöin ihmettelin suuresti sitä, miksi pitäisi puolikuntoisena mennä harrastuksen pariin. Ei kai se niin kivaa voi olla, etteikö joskus voisi olla pois. Itse en ole koskaan sen suuremmasti innostunut jalkapallosta. Se on niin raskasta kun pitää juosta edestakaisin, enkä osaa edes kikkailla.


On kuitenkin yksi laji, josta olen tykännyt jo kouluajoilta asti, nimittäin lentopallo. Se ei ollut liian raskasta ja muutenkin se on vain niin mukavaa. Koululiikunnoilla se kuitenkin oli mitä oli, noh, eipä oikein tullut kunnon peliä ja pallo vain yritettiin saada verkon toiselle puolelle - jos siihen osuttiin. Riparilla lentopallo oli yksi parhaista asioista. Nuorempana kävimme myös joskus kaverini kanssa naisten lentopallovuorolla pelailemassa. No sekin sitten jäi jonkin ajan päästä. Kun olin vaihdossa Turkissa, valitsin yhdeksi kurssiksi lentopallokurssin erään puolalaisen kaverini kanssa. Siellä emme kuitenkaan juuri pelanneet, vaan harjoittelimme eri lyöntejä ja muuta lentopalloon liittyvää. Nyt kun opiskelen ammattikorkeakoulussa, minulla olisi ollut mahdollisuus osallistua koulun tarjoamille lentopallovuoroille. Jostain syystä en kuitenkaan ole niillä käynyt - yhtä kertaa lukuunottamatta. Kuitenkin viime syksynä kun näin Kansanlähetyksellä olevan lentopallovuoro kerran viikossa, innostuin asiasta. Tuttavani vielä rohkaisi tulemaan mukaan. Syksystä asti olemme mieheni kanssa käyneet pelailemassa sitä kerran viikossa. Taino syksyllä jäi joitain viikkoja väliin, jolloin emme päässeet, mutta nyt kevään puolella olemme olleet varmaan joka viikko. Kerrankin olen löytänyt lajin, josta olen ihan kunnolla innostunut! Olen jo miettinyt, että voisin silloin tällöin alkaa käydä niillä koulun lentopallovuoroillakin, joita on kaksi kertaa viikossa. Yksi kerta viikossa tuntuu niin vähäiseltä. Enkä olisi ikinä uskonut sanovani jostain liikuntaharrastuksesta näin. Se on kun löytää sen oikean lajin.

Onko teillä joku liikuntaharrastus, josta olette innostuneet? Miten ajatukset eri lajien suhteen ovat muuttuneet vuosien myötä? 

2 kommenttia:

  1. Mä olen ratsastanut koko pienen ikäni, mutta se vain jäi. Nyt harmittaa, ja tekisi mieli aloittaa uudelleen... Mutta katsotaan nyt.

    Sekavinta koko asiassa on se, että nyt talven myötä jopa hiihtäminen on alkanut houkutella. Mä olen aina ollut omassa suvussani se musta lammas - toista vanhempaa myöten on hiihdetty SM-tasolla ja täti jopa olympialaisissakin, ja minä lähinnä olen muksusta asti tuijotellut hiihtokisoissa maisemia tai muuten vain hidastellut. Nyt hiihtäminen kiinnostaisi ihan kuntoilun kannalta - katsotaan... :)

    Mutta hei - älyttömän kiva juttu, että oot löytänyt itsellesi uuden lajin, josta tykkäät! :) Mekin ollaan C:n kanssa vähän mietitty, että joku liikunnallinen harrastus pitäisi yhdessä kyllä aloittaa. Ei kylläkään sitä hiihtämistä... :D Miehellä nyt toki on liikuntatausta jo ihan Armynkin vuoksi, mutta mä ennemmin nautin ruoasta kuin urheilen :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekään en koskaan ole ollut mitenkään kovin aktiivinen liikkuja, kun ei mikään laji aiemmin ole innostanut niin suuresti. :D Mutta kannattaa hei lähteä kokeilemaan - yksin ja yhdessä - ehkä innostutte jostakin. Se on kyllä tosi mukavaa, kun on jokin yhteinen harrastus! :)

      Poista

Piristä päivääni jättämällä kommentti! :)