maanantai 2. toukokuuta 2016

Kainuun Angry Birds -metsän kautta määränpäähän

...tai jotain sinne päin. Palaan siis meidän vappuumme. Omalta osaltani voin sanoa vapun vieton alkaneen kunnolla lauantaiaamuna, jolloin suuntasimme ystäväni kanssa Kansanlähetyksen vappumyyjäisiin. Sieltä kotiin lähti mukaan simaa ja munkkeja. Porukkaa oli liikkeellä paljon, mutta hyvin oli varauduttu ryntäykseen. Myöhemmin päivällä tapasimme uudelleen Cafe Mokassa ja mieheni tuli sinne myös hieman myöhemmin. Siitä jatkoimme käveleskellen. Jossain vaiheessa huomasimme kellon olevan jo lähemmäs seitsemää, vaikka oli ihan valoisaa ja aurinko paistoi. Se siitä oparin kirjoittamisesta. Niin se aika vaan menee huomaamatta.



Vappupäivälle sovimme tekevämme pienen retken samalla porukalla. Mieheni on joskus aiemmin ollut kalassa kaverinsa kanssa jossakin järvellä. Hän kertoi siellä olevan hyviä tulentekopaikkoja. Päätimme ottaa pyörät allemme, evästä matkaan ja lähteä viettämään päivää sinne. Oletimme paikan olevan Karankajärvi, joka on n. 5,5 km. päästä Kajaanin keskustasta. Sinne pyöräiltyämme jouduimme toteamaan, että se ei ollut paikka, jonne halusimme. Siinä lähellä oli myös Hoikanlampi, joka kartan mukaan on prikaatialueella, mutta sinne pääsi kuitenkin menemään. Kävimme tsekkaamassa myös sen, mutta se ei myöskään ollut oikea paikka. Mieheni katsoi mapsista muita vaihtoehtoja ja ajatteli oikean paikan olevan Iso Ruuhijärvi. Katsoimme, että sinne on matkaa vähän reilu 8 km. lyhyintä reittiä pitkin. Sinne kuitenkin halusimme päästä, joten sinne lähdimme. 

Lähdimme kulkemaan tuota lyhyintä reittiä. Asfalttitie muuttui Karankajärven kohdalla hiekkatieksi, jossa oli aika paljon ylä- ja alamäkiä. Se ei matkaamme kuitenkaan haitannut, ainoastaan hidasti kulkuamme. Aurinko paistoi lämpimästi, linnut laulelivat kauniisti ja metsä ympäröi meitä. Alkumatkan ajan oikealla puolella oli prikaatialue, jonka reunalla esiintyi kylttejä, joissa kiellettiin alueelle meneminen rangaistuksen uhalla. Prikaatialueen jälkeen huomasimme olevamme ampuma-alueiden ympäröiminä. Sekä oikealla että vasemmalla puolella oli vähän välein samantapaisia kylttejä, joissa kiellettiin alueelle meneminen. Hieman siinä alkoi mietityttää, että onkohan sallittua kulkea edes tuota niiden välissä kulkevaa tietä pitkin. Myöhemmässä vaiheessa alkoi vielä kuulumaan ammuntaa ja ihan loppupään kylteissä näkyi olevan reikiäkin. Lopulta pääsimme kuitenkin Iso Ruuhijärvelle ja se oli paikka, jota etsimme, onneksi!



Paikka oli todella kiva. Järvessä oli osittain vielä pieni jääkerros, joka tosin väheni siellä olomme aikana. Järvi ja metsää ympärillä ja vain me, ihanan rauhaisaa. Lokkien ääntämistä kyllä kuului. Niin ja olihan siellä vähän muitakin ääniefektejä välillä. Kun olimme päässeet määränpäähän, alkoi kuulua pommien (tai mitä lie räjähteitä onkaan...) ääniä. Onneksi ne äänet alkoivat kuulumaan vasta kun olimme jo määränpäässä, eikä silloin kun olimme vielä ampuma-alueiden välissä. Tästä kyllä tuli ikimuistoinen reissu ja kaikenlaista vitsailimmekin, siitä tuo otsikon nimikin.






Laavun nuotiopaikalla teimme tulen, nautimme auringosta ja söimme eväitä. Eväinä oli ainakin leipää, makkaraa, mininakkeja, perunaa, tomaattia, suklaata, teetä, keksiä ja smoothieta. Näpsimme kuvia ja hieman käveleskelimme. Katselimme kuinka jäälautat irtosivat toisistaan ja lähtivät liikkeelle. Otimme vain rennosti. Jossakin vaiheessa oli aika lähteä pyöräilemaan takaisin kohti kaupunkia, mutta tällä kertaa toista kautta! Sitä vähän pitempää reittiä, mutta joka oli pääasiassa asfalttitietä. Matkaa keskustaan oli n. 14 km., mutta se meni yhdessä hujauksessa. Tosin pysähdyimme vielä Laajakankaan ässään ostamaan jäätelöt. Sellainen oli meidän vappu, nautin. Erityisen ihanaa oli lämpimät säät, joista toivon mukaan saamme nauttia koko kesän!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristä päivääni jättämällä kommentti! :)