keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Punakallio & Valkohieta

Viime perjantaina hypättiin taas pyörän selkään. Tosin tällä kertaa ei mitenkään kovin pitkästi poljettu. Joku 20 km yhteensä. Vaikka päivä oli ollut sateinen ja pilvinen, oli aurinko alkanut vähän paistamaan. Lähdettiin polkemaan Antti Chydeniuksenkatua, ja jonkin verran myöhemmin päädyimme Trullevintielle, joka vei meidät Trullevin niemeen. Trullevintie on melko leveä hiekkatie, ja se oli hieman pehmeä ja kuoppainen, mikä teki pyörällä polkemisen hieman raskaammaksi. Maisema oli kuitenkin hyvin kotoisa. Kuoppaisa hiekkatie ja ympärillä metsää. Olin aiemmin kuullut, että Trullevin niemessä olisi kaksi uimarantaa. Tällä kerralla pääsimme siis näkemään ne. 

Ensimmäisenä vastaan tuli kyltti Punakallion uimarannasta, jossa pysähdyttiin. Nimensä mukaisesti siellä on paljon kalliota. Oli paljon kiviä, mutta myös pieni alue hiekkarantaa. Itseäni tuo paikka ei kuitenkaan houkuttelisi uimaan, mutta muuten paikka oli kiva. Siellä on myös nuotiopaikka, josta on suora merinäkymä.






Siitä jatkettiin samaa tietä eteenpäin, kunnes jossain vaiheessa tuli kyltti toisesta uimarannasta, Valkohietasta. Tämä hiekkaranta olikin huomattavasti suurempi, ja houkutteli uimaan. Vielä kun olisi vähän lämpimämpi ilma. Tämänkin rannan ympärillä on isoja kiviä. Tällä rannalla on myös laavu. Saimme heti idean, että täällä voisi joskus yöpyäkin. Olisi aika hienoa herätä tällaisissa maisemissa, ja katsella auringonnousua ja -laskua. Tai mistä lie suunnasta se mahtaa noustakaan ja mihin laskea, mutta kuitenkin. Saa nähdä, tulemmeko oikeasti toteuttamaan tuon idean.






Jos vielä eteenpäin olisi jatkanut Trullevintietä, olisi tullut kalasatamaan. Siellä olenkin käynyt joskus aiemmin. Vaikka sinne ei olisi kovin pitkä matka ollut Valkohietalta, päätimme kuitenkin lähteä polkemaan takaisin kotiinpäin.  

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Seitsemän sillan saaristotie

Jo ennen Kokkolaan muuttoa ollaan puhuttu siitä, että joskus pitää polkea pyörällä Pietarsaareen ja takaisin seitsemän sillan saaristotietä pitkin. Ajatuksena oli, että lähdettäisiin joskus kun on koko päivä aikaa, ja jo heti aamusta, että ei tule kiirettä, ja voisi pysähtyä niin paljon kuin tarvii. Jossakin vaiheessa heitimme ilmaan ajatusta viime viikonlopusta, että jos silloin toteuttaisimme tämän retken. Kuitenkin äitini ja veljeni tuli tänne lauantaina, joten vietin sen päivän heidän kanssaan kaupungilla, joten lauantain osalta pyöräretki jäi. Mietimme myös vähän, että jos sunnuntaina, mutta emme sen tarkemmin jääneet sitä ajattelemaan, vaan itse ajattelin ainakin nukkua pitkään, sillä launtaina tuli valvottua normaalia myöhempään. Lisäksi sunnuntaina vähän siivoilin ja muuta, ja mieskin nukkui tosi pitkään, niin päivä meni aika pitkälle. Pyöräilemään päätimme kuitenkin lähteä ja matkaan päästiinkin hieman ennen kolmea. Itse olin aluksi vähän epäileväinen, että olemmeko oikeasti pyöräilemässä nyt Pietarsaareen ja takaisin, kellokin on jo niin paljon. Jaksaisinko oikeasti edes polkea niin pitkästi. Sinne asti varmaan pääsisin, mutta entäs takaisin? Töihinkin pitäisi herätä seuraavana aamuna, joten ei ole kiva, jos kovin myöhään menisi. Sinnepäin kuitenkin lähdimme ja toisaalta tiesin, että se meidän päämäärämme on, niin kuin on jossakin vaiheessa suunniteltu. Juuri nyt, eikä myöhemmin. Tai ehkä myöhemminkin, mutta ainakin nyt ensimmäisen kerran.





Ensimmäisen kymmenen kilometrin jälkeen tunsin pientä väsymystä ja mietin, kuinka voisin oikeasti polkea vähintään sen 76 km?! Mutta sitä vain mentiin eikä meinattu. Niin vain jaksoin polkea koko matkan, ja Pietarsaaressa kilometrejä kertyi vähän lisääkin, joten kokonaisuudessaan kilometrejä kertyi lähes 90 km. Takaisin kotona olimme vähän ennen yhtätoista illalla. Tuon matkan jälkeen reisiin sattui, eikä ihmekään, aikamoinen rasitus. Aiemmin olen polkenut päivän aikana maksimissaan joku 30 km, niin nyt tulikin vähän enemmän poljettua. Seuraavana päivänä ei kuitenkaan enää tuntunut juuri missään, vaanko takapuolessa, kun istuin pyörän selkään töihin lähtiessä.




Päivä oli mitä mahtavin pyöräilyyn! Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, eikä ilmakaan ollut liian kylmä, muttei kyllä ihan lämminkään, mutta pyöräillessä tuli kuitenkin lämmin. Tuo reitti oli todella upea! Nimensä mukaisesti matkan aikana oli seitsemän siltaa, eli saimme ihailla kaunista meri-/järvimaisemaa useassa kohtaa. Tienvarret oli täynnä kukkia, oli esimerkiksi niittyleinikkejä ja siankärsämöitä sekä jossakin kohtaa lupiineja. Ja voi sitä vihreyttä! Miten kaunis Suomen luonto onkaan kesäisin. Ei voi edes sanoin kuvata, kuinka upeannäköistä. Vesistöjen ääressä oli taloja, joiden rannassa oli laitureita. Aika mahtavaa olisi asua tuollaisessa paikassa. Voisi vain välillä pulahtaa veteen suoraan omalta pihaltaan. Luotoon tullessa havaitsin, että esimerkiksi teiden nimien kyltit olivat pelkästään ruotsiksi, eli taitaapi olla kokonaisuudessaan aika ruotsinkielinen kunta. Luodon kunnan nettisivuilta tarkistinkin, niin 92,2 % on ruotsinkielisiä. Luodosta on kuitenkin tullut kaksikielinen kunta 1.1.2015. Pietarsaaressa paikkojen ja teiden nimet ovat myös suomeksi, mutta kuitenkin ruotsinkielisten nimien alapuolella. Tilastokeskuksen mukaan ruotsinkielisten osuus Pietarsaaressa on 55,8 %.







Jos joskus on Kokkolassa ja pyörä matkassa, suosittelen tätä reittiä! Etenkin siis kesällä. Mutta pakko ei kuitenkaan ole pyöräillä edes Pietarsaareen asti. Luodossa on soutumatkan päässä Köpmanholmenin saari. Sinne on Kokkolasta n. 28 km. Se on yksi paikka, missä meillä on suunnitteilla käydä tänä kesänä (tai niin minä olen suunnitellut). Sinne pääsisi myös m/s Jennylläkin. Se nimittäin tekee viisi risteilyä saarelle tänä kesänä. Matka kestää suuntaansa n. 2,5 tuntia, ja on mahdollista myös yhdistää pyöräily siihen siten, että polkee yhden välin pyörällä ja toisen menee laivalla. Toinen paikka tuon matkan varrella, jossa haluan käydä, on perinteinen saaristolaistyylinen Café Bryggan. Se sijaitsee Öjassa, joka on osa Kokkolaa. Sinne matkaa on n. 18,5 km. Kahvilan vastarannalla on myös hiekkapohjainen uimaranta, viiden metrin hyppytorni ja pukukopit. Mielessäni on muitakin paikkoja, joissa haluan käydä kesän aikana. Saa nähdä, miten aika riittää kaikkeen, työt kuitenkin vie ison osan ajastani arkisin. Koitan kuitenkin aina tehdä jonkinlaisia postauksia paikoista, joissa olemme käyneet. 

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Hyttysten hyökkäys

Otsikko ei ehkä kuvaa ihan koko tekstin sisältöä, mutta ainakin nuo hyttyset jäi vahvasti mieleen tuosta pyöräilyretkestä. Meillä tulee välillä miehen kanssa käytyä pyöräilemässä. Niin teimme myös viikko sitten perjantaina. Olin jo ollut tuon päivän aikana kahdeksan tuntia töissä, joten sanoin, etten halua kovin kauan aikaa olla ulkona. Mutta kuinka ollakaan, venyikin hieman myöhään ennen kuin pääsimme takaisin kotiin. Mutta ei se mitään, onneksi oli viikonloppu edessä eikä aikainen herätys.

Lähdimme tuttuun tapaan pyöräilemään kohti Meripuistoa. Välillä olemme hengailleet siellä. Tällä kertaa ajoimme kuitenkin vain sen läpi, emmekä pysähtyneet siellä. Siitä jatkoimme kohti Villa Elbaa eli nuorisokeskusta. Ravintola Elbassa näkyi olevan jotkin juhlat menossa. Villa Elban ja Ravintola Elban läheisyydessä oli pöytä, tuolit ja nuotiopaikka. Siellä istuskelimme kunnes jatkoimme matkaa takaisin päin samaa tietä. Hetken päästä löysimme vasemmalta puolen pienen hiekkarannan, josta lähti pitkä laituri. Tuon paikan jälkeen aioimme lähteä kotiin, mutta tulimme risteykseen, jossa oikealle osoitti kyltit kahdesta lintutornista, päätimme lähteä tutustumaan niihinkin kerta melko lähellä jo olimme. Vaikka Kokkola on melko tuttu ennestään, ei näissä paikoissa ole tullut käytyä aiemmin. 




Sinne pyöräiltäessä tuli vastaan valtava määrä hyttysiä. Piti pitää suu kiinni etteivät ne lentäisi suuhun. Onneksi pystyin huivilla vähän suojaamaan kasvoja ja lasit suojasivat silmiäni. Aika epämiellyttävää kyllä, kun suuri määrä hyttysiä lentää vastaan ja törmäilee naamaan. Onneksi vältyin niiden puremilta lähes täysin.

Ensimmäinen lintutorni, jolle päädyimme, oli Rummelön lintutorni. Saavuttaaksemme sen meidän piti poiketa tieltä ja kävellä vähän matkaa lankkuja pitkin. Mielestäni se on käymisen arvoinen paikka. On merinäköala, näimme kuusi joutsenta, ja kuului lintujen laulua. Erityisesti mieleen jäi taivaanvuohen ääni. Sen kummemmin emme kuitenkaan lintuja tarkkailleet. Mukava oli vain istua ja olla.




Toiselle lintutornille päästäksemme palasimme tielle, jota olimme tulleet, ja jatkoimme sitä eteenpäin. Se sijaitsi Harrinniemessä. Sekin oli ihan kivalla paikalla, mutta enemmän pidin Rummelön lintutornin sijainnista ja ympäristöstä. Harrbådan lintutornin melkein vieressä on myös käytöstä poistettu Harrbådan majakka, josta kerrotaan paljon tarinoita. Tosin Wikipedian mukaan se on Harrbådan linjaloisto, jota monesti virheellisesti kutsutaan majakaksi. Tästä linkistä pystyy lukemaan joitakin tarinoita siitä.

Kun olimme nähteen Harrbådan majakan ja lintutornin sekä niiden ympäristöä, oli viimein aika palata kotiin. Toivoin, että paluumatkalla olisimme selvineet hyttysten hyökkäykseltä, mutta turhaan. Tuntui, että niitä tuli entistä suurempi joukko vastaan, eikä ne loppuisi ollenkaan. Joka tapauksessa selvisimme hyttysistä ja pääsimme takaisin tielle, jolla niitä ei enää ollut, ja jonkin verran myöhemmin saavuimme kotiin. 




tiistai 7. kesäkuuta 2016

Palaute videosta

   

Jaoin täälläkin aiemmin tekemäni markkinointivideon Turkista. Olen saanut siitä melko paljon palautetta, jota kehotin antamaan eri kanavissa. Suurin osa palautteesta on tullut sähköisen palautelomakkeen kautta (sitä kautta sain 43 vastausta), mutta myös esimerkiksi muutamissa Facebook-ryhmissä palautetta tuli mukavasti. Ajattelinkin esitellä täällä saamaani palautetta. Esittelen jokaisesta palautelomakkeen kysymyksestä saamani palautteen erikseen, sekä muualta tullutta palautetta, joka hieman eroaa erillisen palautelomakkeen kautta saamastani palautteesta. 

Kuva sähköisestä palautelomakkeesta

Mikä videossa oli hyvää?

Videon aihe oli mielenkiintoinen. Editointia ja videokuvausta sekä videon laatua kehuttiin hyväksi. Videolla näkyvistä maisemista pidettiin niin kuin myös videon monipuolisuudesta ja visuaalisuudesta. Kerronta oli selkeää, jouhevaa, rauhallista ja persoonallista. Videon tekstitykset olivat hyvät. Videon pituutta pidettiin sopivana, eikä se ollut pitkästyttävä. Videon persoonallisuudesta pidettiin ja siitä, että toin esille omia kokemuksiani. Tarina oli hyvä ja video kulki sen mukana. Hyvää oli se, että oli huomioitu kulttuurien välinen eroavaisuus. Tekstimuodossa esillä olleet paikkojen nimet olivat hyvät. Annetut neuvot olivat merkityksellisiä ja oivaltavia. Video toi esiin uusia puolia. Myös musiikista ja videon iloisesta tunnelmasta pidettiin.

Mikä videossa oli huonoa? 

Kertojan englannin ääntäminen oli huonoa ja siihen ja sanojen äänenpainoihin olisi voinut panostaa enemmän niin kuin myös puheen rytmitykseen. Puhe oli tasapaksua, ja tuntui kuin ääni olisi lukenut kirjaa kuulijoille. Videopätkät olivat liian lyhyitä ja oli lähellä, ettei video ollut liian rauhaton. Jonkun mielestä video oli hieman liian pitkä, ja toisen mielestä taas liian lyhyt, mutta sopiva mainosvideoksi. Myös eri kohteiden esittelyn todettiin olevan liian lyhyt, mikä aiheutti sekavan olotilan. Lyhyessä videossa oli liikaa materiaalia. Video oli suppea, ja siinä olevat asiat jopa itsestäänselvyyksiä ulkomaille matkustaessa. Video ei ollut tarpeeksi omaperäinen. Taustamusiikki ei ollut innostavaa. Monissa videopätkissä horisontti/maa oli vinossa. Huonoa oli myös se, että englannin- ja suomenkieliset tekstit olivat päällekkäin. (Tätä ongelmaa tosin ei ole jos ottaa tekstitykset pois käytöstä.)

Mitä olisi voinut tehdä toisin?

Englannin lausumiseen ja äänenpainoon olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota, englannin ääntämistä tulisi harjoitella ja saada luonnollisuutta puheeseen. Olisi voinut puhua rennommin ja elävöittää puhetta. Videoon olisi voinut valita myös jonkun sujuvamman englannin kielen puhujan tai korvata osan puheesta tekstinä. Videoon olisi tullut saada enemmän omaperäisyyttä, jotain sellaista, mitä muissa videoissa ei ole ennen ollut. Videoon olisi voinut tuoda enemmän kulttuuriin liittyviä asioita ja kertojaa tekemässä mainitsemiaan asioita ja kokemassa uutta. Mukaan olisi voinut ottaa paikallisten ihmisten lyhyitä haastatteluja ja olisi voinut valottaa myös niitä epämieluisia asioita Turkista, joista videolla mainitaan. Olisi voinut antaa katsojan nauttia videopätkistä pitempään ja videoon olisi voinut tuoda vaihtelevuutta esimerkiksi siirtymien avulla. Taustamusiikin olisi voinut valita toisin. Se olisi voinut olla jotain turkkilaistyylistä musiikkia. Turkin hyvistä ominaisuuksista olisi voinut olla vielä joku kooste videolla. Vaihto-opiskelusta olisi voinut kertoa enemmän ja rohkaista lähtemään vaihtoon. Videossa esitetyt vinkit olisi voinut vielä enemmän liittyä juuri Turkissa matkustamiseen, esimerkiksi paikallisten tapoihin, ja tuoda esiin Turkin ominaisuuksia, esimerkiksi miksi juuri Turkissa kannattaa harrastaa erilaisia aktiviteetteja. Numeroidut tekstit olisi voinut olla lyhempiä ja jättää numerointi kokonaan pois tekstistä ja puheesta. Videopätkät olisi voinut jaotella selkeämmin. Jalustan vesivaakaan tulisi kiinnittää enemmän huomiota. (Niin minkä jalustan? :D Kaikki pätkät on vaan ihan käsivaralla kuvattuja.) Lisäksi äänentoistoa kannattaisi miettiä, sillä ääni ei aina kuulunut selkeästi. 

Muuta kommentoitavaa.

Tässä kohdassa on pääasiassa erilaisia positiivisia kommentteja, joissa kehutaan videon olleen kokonaisuutena hyvä, videossa olleiden neuvojen olleen hyviä, videossa näkyneen tuttuja paikkoja ja matkakuumeen nousseen. Jonkun mielestä on vielä hiottavaa, ja joku totesi, että videolla olisi voinut olla paikkoja muualta Alanyasta, esimerkiksi vuoristosta tai Alanyan ulkopuolisista kylistä. Joku sai ajatuksen, että pitäisi päästä laajemmin tutustumaan Turkin kulttuuriin ja ihmisiin, toinen sai rohkaisua vaihtoon lähtemiseen ja uusien maiden näkemiseen ja joku odottaa videon kakkososaa. (:D!! Sellasta tuskin kuitenkaan tulee. Jotain muita videoita toivottavasti joskus.)

Muuta kautta tullutta palautetta

Hyvin on tiivistetty ja osattu valita videolla olevat videopätkät, sillä aihe on valtava. Videopätkät oli leikattu samanmittaisiksi. Niiden pituudessa olisi voinut olla vähän vaihtelua. Video oli mielenkiintoinen vähemmän Turkissa matkustaneelle. Videolle olisi kaivattu muitakin tärkeitä alueita Turkissa, kuten Diyarbakırin muuri ja Şanlıurfan alue sekä Koillis-Turkkia. Kaikki eivät ymmärrä englantia, joten olisi hyvä olla tekstitysvaihtoehto suomeksi. (Tämän siis lisäsin tämän palautteen saatuani.) Äänessä on parantamisen varaa. Se, että kertoja pitää maasta, ei kuulu äänestä. Lisäksi joku totesi, että pitää lähteä testaamaan paikka itse.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Muutto & harjoittelun alku

Toukokuun loppu on ollut hyvin kiireistä aikaa. Olen työstänyt ja viimeistellyt oparia, esittänyt sen, ja kirjoittanut kypsyysnäytteen. Nyt se on melkein purkissa muutamaa pikkujuttua lukuunottamatta. Mikä helpotus. Olen nauttinut viimeisistä viikoista Kajaanissa ja siellä asuvien ystävieni ja tuttujeni seurasta. Lisäksi olemme tuoneet pari muuttokuormaa Kokkolaan, joista toisella kerralla jäimme mieheni kanssa tänne. Olen niin kiitollinen ihanista ystävistämme, jotka ovat olleet kaikessa apuna, ja mukana molemmilla muuttokerroilla. Kärrykin järjestyi lainaan heti ilman sen kummempia selittelyitä, mihin sitä edes tarvimme. Yksin olisimme olleet pulassa. Nyt sitten olemme kaksin uudessa, kuitenkin ennestään melko tutussa, kaupungissa. Täälläkin asuu onneksi sukulaisia ja vanhoja ystäviä. Silti vaatii totuttelua asettua tänne. Hyvät ystävät ja niin tärkeäksi tullut seurakunta jäivät Kajaaniin. Tuntuu niin hassulta, että kesän jälkeen emme olekaan enää palaamassa sinne, vaan tuleva syksy on ihan avoin. Harjoitteluni jälkeen koulu on loppu ja minä valmistun. Nopeasti on aika mennyt.

Viimeisiä kertoja kun kävelin tätä katua pitkin koululle. Kuvan tosin otin tuon ihanan väriseksi maalatun talon takia. :D

Minulla on ollut pari päivää vapaata ennen harjoitteluni alkua. Ilmat ovat suosineet ja olemmekin ulkoilleet paljon. Erityisen ihanaa tässä kaupungissa on meren läheisyys. Eilen tulikin oltua rannalla, ja mieheni kävi uimassakin. Vanha kaupunki on myös todella kaunista aluetta. Vanhat, värikkäät rakennukset lyhtypylväineen. Jos siellä ei kulkisi autoja, voisi kuvitella olevan toisella vuosisadalla. Kaupungin läpi kulkeva Sunti, eli kaupungin salmi, olisi muuten todella kaunis, mutta sen ruskea vesi ei ole kovin miellyttävän värinen. Sen ympäristö on kuitenkin kaunista, etenkin kesäisin. Eilen illalla kävimme vielä pyöräilemässä. Jotenkin on vielä niin turistimainen olo, kun esimerkiksi pyöräilee tuolla meren lähettyvillä, mutta ehkä sekin tunne menee vähitellen ohi. Ihanaa kuitenkin, että on kesä. Aurinko, lämpö, linnunlaulu, tuoksut (nyt erityisesti tuomit tuoksuu voimakkaasti, kun ne kukkii), vehreys, vesistöt, valoisuus. <3






Ensimmäinen päivä harjoittelussa olikin vähän erilainen. Pääsin nimittäin heti alkuun tutustumaan Tankarin majakkasaarelle. Matka saarelle kesti n. 1,5 h. Saarella kiertelimme vapaasti erään toisen työntekijän kanssa ja tutustuimme siellä oleviin rakennuksiin. Jälleen oli lämmin ja aurinkoinen päivä. Mukavan rento aloitus työntekoon.


Saarella oleva Tankarin kirkko, joka on rakennettu v. 1754.