sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Seitsemän sillan saaristotie

Jo ennen Kokkolaan muuttoa ollaan puhuttu siitä, että joskus pitää polkea pyörällä Pietarsaareen ja takaisin seitsemän sillan saaristotietä pitkin. Ajatuksena oli, että lähdettäisiin joskus kun on koko päivä aikaa, ja jo heti aamusta, että ei tule kiirettä, ja voisi pysähtyä niin paljon kuin tarvii. Jossakin vaiheessa heitimme ilmaan ajatusta viime viikonlopusta, että jos silloin toteuttaisimme tämän retken. Kuitenkin äitini ja veljeni tuli tänne lauantaina, joten vietin sen päivän heidän kanssaan kaupungilla, joten lauantain osalta pyöräretki jäi. Mietimme myös vähän, että jos sunnuntaina, mutta emme sen tarkemmin jääneet sitä ajattelemaan, vaan itse ajattelin ainakin nukkua pitkään, sillä launtaina tuli valvottua normaalia myöhempään. Lisäksi sunnuntaina vähän siivoilin ja muuta, ja mieskin nukkui tosi pitkään, niin päivä meni aika pitkälle. Pyöräilemään päätimme kuitenkin lähteä ja matkaan päästiinkin hieman ennen kolmea. Itse olin aluksi vähän epäileväinen, että olemmeko oikeasti pyöräilemässä nyt Pietarsaareen ja takaisin, kellokin on jo niin paljon. Jaksaisinko oikeasti edes polkea niin pitkästi. Sinne asti varmaan pääsisin, mutta entäs takaisin? Töihinkin pitäisi herätä seuraavana aamuna, joten ei ole kiva, jos kovin myöhään menisi. Sinnepäin kuitenkin lähdimme ja toisaalta tiesin, että se meidän päämäärämme on, niin kuin on jossakin vaiheessa suunniteltu. Juuri nyt, eikä myöhemmin. Tai ehkä myöhemminkin, mutta ainakin nyt ensimmäisen kerran.





Ensimmäisen kymmenen kilometrin jälkeen tunsin pientä väsymystä ja mietin, kuinka voisin oikeasti polkea vähintään sen 76 km?! Mutta sitä vain mentiin eikä meinattu. Niin vain jaksoin polkea koko matkan, ja Pietarsaaressa kilometrejä kertyi vähän lisääkin, joten kokonaisuudessaan kilometrejä kertyi lähes 90 km. Takaisin kotona olimme vähän ennen yhtätoista illalla. Tuon matkan jälkeen reisiin sattui, eikä ihmekään, aikamoinen rasitus. Aiemmin olen polkenut päivän aikana maksimissaan joku 30 km, niin nyt tulikin vähän enemmän poljettua. Seuraavana päivänä ei kuitenkaan enää tuntunut juuri missään, vaanko takapuolessa, kun istuin pyörän selkään töihin lähtiessä.




Päivä oli mitä mahtavin pyöräilyyn! Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, eikä ilmakaan ollut liian kylmä, muttei kyllä ihan lämminkään, mutta pyöräillessä tuli kuitenkin lämmin. Tuo reitti oli todella upea! Nimensä mukaisesti matkan aikana oli seitsemän siltaa, eli saimme ihailla kaunista meri-/järvimaisemaa useassa kohtaa. Tienvarret oli täynnä kukkia, oli esimerkiksi niittyleinikkejä ja siankärsämöitä sekä jossakin kohtaa lupiineja. Ja voi sitä vihreyttä! Miten kaunis Suomen luonto onkaan kesäisin. Ei voi edes sanoin kuvata, kuinka upeannäköistä. Vesistöjen ääressä oli taloja, joiden rannassa oli laitureita. Aika mahtavaa olisi asua tuollaisessa paikassa. Voisi vain välillä pulahtaa veteen suoraan omalta pihaltaan. Luotoon tullessa havaitsin, että esimerkiksi teiden nimien kyltit olivat pelkästään ruotsiksi, eli taitaapi olla kokonaisuudessaan aika ruotsinkielinen kunta. Luodon kunnan nettisivuilta tarkistinkin, niin 92,2 % on ruotsinkielisiä. Luodosta on kuitenkin tullut kaksikielinen kunta 1.1.2015. Pietarsaaressa paikkojen ja teiden nimet ovat myös suomeksi, mutta kuitenkin ruotsinkielisten nimien alapuolella. Tilastokeskuksen mukaan ruotsinkielisten osuus Pietarsaaressa on 55,8 %.







Jos joskus on Kokkolassa ja pyörä matkassa, suosittelen tätä reittiä! Etenkin siis kesällä. Mutta pakko ei kuitenkaan ole pyöräillä edes Pietarsaareen asti. Luodossa on soutumatkan päässä Köpmanholmenin saari. Sinne on Kokkolasta n. 28 km. Se on yksi paikka, missä meillä on suunnitteilla käydä tänä kesänä (tai niin minä olen suunnitellut). Sinne pääsisi myös m/s Jennylläkin. Se nimittäin tekee viisi risteilyä saarelle tänä kesänä. Matka kestää suuntaansa n. 2,5 tuntia, ja on mahdollista myös yhdistää pyöräily siihen siten, että polkee yhden välin pyörällä ja toisen menee laivalla. Toinen paikka tuon matkan varrella, jossa haluan käydä, on perinteinen saaristolaistyylinen Café Bryggan. Se sijaitsee Öjassa, joka on osa Kokkolaa. Sinne matkaa on n. 18,5 km. Kahvilan vastarannalla on myös hiekkapohjainen uimaranta, viiden metrin hyppytorni ja pukukopit. Mielessäni on muitakin paikkoja, joissa haluan käydä kesän aikana. Saa nähdä, miten aika riittää kaikkeen, työt kuitenkin vie ison osan ajastani arkisin. Koitan kuitenkin aina tehdä jonkinlaisia postauksia paikoista, joissa olemme käyneet. 

6 kommenttia:

  1. Hei! En ole aikaisemmin kommentoinut blogiasi, mutta olen seurannut sitä jo muutaman vuoden ajan. Olipa hauskaa lukea tätä postausta kun oma äidin puoleinen sukuni on juuri Larsmosta kotoisin ja itse olen viettänyt kaikki lapsuuden kesäni siellä mummolassa. Tulee oikein ikävä nyt kun katselee sinun kuviasi, kun itse asun jo kymmenettä vuotta täällä Turkin mailla... Ja Köpmanholmenista sen verran että sinne pääsee kätevästi myös Sonamon venesatamasta mistä löytyy soutuvenejä lainaksi jos haluaa soutaa sinne. Kannattaa käydä, Larsmon saaristo on todella kaunis paikka ja Köpmanholmenista löytyy m.m. kiva luontopolku. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun kommentoit! :) Ahaa, no silloin onkin tuttuja paikkoja! Todella kaunista seutua. Joo, vähän jotain tuosta soutuveneen lainauksesta luinkin, ja työkaverikin mainitsi siitä aiemmin. Aika hauskaa, että voi vaan itse soudella sen pätkän! :D Onko sulla muita paikkoja suositella Kokkolan ja Pietarsaaren välillä? :-) Missäpäin Turkkia asustelet?

      Poista
  2. Komeita on maisemat, mutta myönnän - mä turvautuisin pyörän sijasta autoon! :-D Tehtiin tänään fillareilla ihan minilenkki tuohon verrattuna, ja meinasin kuolla jo sillekin... Haha! Pitäis kyllä alkaa pyöräillä enemmän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö! Hahaa, no me ei voida turvautua autoon, kun ei sellasta omisteta, ja kuitenkin halutaan tutustua ympäristöön. Ei siis auta muu kuin lähteä polkeen pyörällä. :D Pyöräily on kyllä ihan kivaa, kerkeää ihailla maisemia vähän paremmin kuin autolla ajaessa! Eikä sitä mitään superpitkiä lenkkejä tarvikaan tehdä. Menee sillaa, miten itsestä tuntuu sopivalta! :) En minäkään ennen noin pitkästi ole pyöräillyt, mutta nyt oli vaan pakko jaksaa pyöräillä takasinkin, kun kerran sinne asti oli lähtenyt. :D

      Poista
    2. No joo, kyllähän se siinä kohtaa kieltämättä on aika pakko turvautua fillariin :-D Meillä on isoin ongelma ehkä siinä, että mies ARMY-taustallaan vetää ihan tuhatta ja sataa - ja vaikka miusta olisikin ihan hurjan hauska päästä polkemaan ja lenkkeilemään yhdessä, toinen menee aina sen puoli kilometriä edellä ja minä puuskutan perässä ihan henkihieverissä :-D Just tästä syystä me järjestetään aina vuosisadan perheriidat silloin, kun lähdetään esim. haikkaamaan... Ehh! :-D

      Poista
    3. No joo, meilläkin miehellä riittäisi kuntoa mennä kovempaa, mutta joutuu kuitenkin mennä mun vauhtia mun kanssa pyöräillessä. :D On kyllä aika turha aihe riidellä, täytyyhän se toisen ymmärtää, että toisella ei välttämättä ole ihan yhtä hyvä kunto. :D Sun pitää koittaa selittää sille, että lähdette pyöräilemään ja nauttimaan kauniista säästä ym. ja poljette hitaasti, eikä niinkään kuntoilun kannalta (ainakaan sen osalta). :D

      Poista

Piristä päivääni jättämällä kommentti! :)