lauantai 31. joulukuuta 2016

Maaseudun rauhaa

Meidän joulunvietto sujui perinteiseen tapaan perheeni luona maaseudulla. Sinne on aina niin mukava mennä. Erityisesti perheen takia, mutta myös muuten. Siellä on niin ihanan rauhallista! Ei juuri liikkuvia autoja eikä ihmisiä näköpiirissä. Ympärillä metsää, peltoa ja järvi. Matkustimme superjunalla Kokkolaan asti, josta äitini meidät haki. En edes tiennyt ostaneeni liput superjunaan, vaan se selvisi vasta matkan aikana. Olihan se pitkä, ja vielä kaksikerroksinen. Viime aikoina paljon bussilla matkustaneena täytyy todeta junassa matkustamisen olevan paljon viihtyisämpää! Lisäksi se vie vähemmän aikaa. Valitsemme kuitenkin yleensä aina bussin, sillä se tulee huomattavasti edullisemmaksi. Perille pääsimme aatonaattoiltana. Ensimmäinen "vau-hetki" syntyi, kun nousin autosta ulos ja katsoin taivaalle. Voi sitä tähtien määrää! Kaupungissa (ainakaan keskusta-alueella) on turha edes haaveilla näkevänsä tähtitaivasta niin selkeänä. Lisää iloa toi niin kauniit, aurinkoiset talvipäivät, jolloin nämä kuvatkin on otettu. Täällä Turussa olemme saaneet vain hetkittäin nauttia lumen tuomasta valoisuudesta.





Silloin kun maaseutu oli paikka, jossa olin asunut koko siihen astisen elämäni, alkoi maisemat jo vähän kyllästyttää. Kaipasi vaihtelua. Kaupungissa asuminen on tuonut hyvää vaihtelua ja on päässyt kokemaan kaupungissa asumisen hyvät ja huonot puolet, niin vähän pienemmässä kuin suuremmassakin kaupungissa. Sitä kautta olen oppinut paremmin arvostamaan maaseudun rauhaa. Maisemat ovat edelleen samat, ehkä vähän tylsältäkin tuntuvat, mutta se hiljaisuus ja luonnon läheisyys on vaan niin hyvää vastapainoa kaupungin vilskeelle. Poissaolon jälkeen noita maisemiakin katselee mielellään. Kesä on erityisen kaunista aikaa, kun kaikkialla on niin vihreää, ja lehmätkin ovat laitumella. Koen olevani onnekas, kun olen saanut kasvaa siellä. Maaseudulla on paljon vapaampaa, tilaa on enemmän ja ilmanlaatukin parempi. Kun käveleskelen siellä niissä tutuissa maisemissa, mietin, että kaupungissa en välttämättä ole edes tajunnut ikävöidä sitä, sitä on niin arjessa kiinni. Maalla käydään silloin, kun on vapaata, ja joka kerta se rauhallisuus ihastuttaa yhä uudelleen. 




Tulevaisuudesta on paha sanoa. Nyt kuitenkin kaupunki on meille hyvä paikka asua. Niinkin isoon kaupunkiin kuin Turku, minulla on ollut totuttelemista. Pikkuhiljaa olen sisäistänyt, että oikeasti asumme täällä, ja olen jopa viihtynyt. Täällä kuitenkin joudumme luomaan kokonaan uudet verkostot, joka tietenkin vie aikaa. Paljon tuttuja olen kuitenkin jo saanut. Tänä vuonna ollaankin asuttu kolmessa eri kaupungissa ja siis muutettu kahteen kertaan. Jospa nyt oltaisiin vähän aikaa paikallamme. Töitäkin olen saanut - en tosin sellaista, jota pidemmän päälle haluaisin tehdä, eikä ihan koulutustani vastaavaa työtä, mutta työtä kuitenkin. Tämä vuosi piti sisällään myös yhden matkan Turkkiin ja valmistumiseni restonomiksi. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti tulevaa vuotta.

Hyvää ja siunattua uutta vuotta kaikille! :)