maanantai 11. syyskuuta 2017

Samarian rotkovaellus - kokemisen arvoinen

Olimme ennen Kreetalle lähtöä tutustuneet paikkoihin, joihin voisi tehdä päiväretkiä. Yhdeksi vaihtoehdoksi tuli Samarian rotko. Rotko on yksi Euroopan syvimpiä ja pisimpiä. Vaellusreitin pituus on noin 16 kilometriä. Itseäni aluksi mietitytti, että jaksaisinko vaeltaa sen kuumalla ilmalla ja muutenkin se, että riittäisikö kunto siihen. Välillä olin ajatuksissani kääntymässä siihen, että jätettäisiin Samarian rotkovaellus väliin ja sen sijaan vaellettaisiin Imbroksen rotko, joka on noin puolet Samarian rotkon pituudesta. Kuitenkin pari blogipostausta luettuani tuli fiilis, että tuonne on ehdottomasti päästävä. Ystäväni ei ihan yhtä innoissaan vaelluksesta ollut, mutta ilokseni vaellus sopi myös hänelle. Päätös vaelluksesta oli siis tehty ennen matkaa, mutta retken oston jätimme kohteeseen.


Ostimme retken Samarian rotkovaellukselle Agia Marinassa olevasta Exodus Travelin sivukonttorista, joka on muutaman sadan metrin päässä Silk Oil -huoltoasemalta Haniaan päin oikealla puolella katua. Saimme siellä erittäin hyvää palvelua henkilöltä, joka toimi retkellämme myös oppaanamme. Hän heti alussa varmisti, että meillä olisi oikeanlaiset kengät mukana matkassa. Muutenkin hän kertoi kaiken olennaisen matkaan liittyen. Opas puhui hyvää englantia, oli vastuullinen ja hauska. Voin todella suositella kyseistä matkatoimistoa. Heidän pääkonttorinsa on Haniassa. Hintaa vaellukselle tuli yhteensä 31 € +ruuat. Bussimatkojen (Agia Marinasta lähtöpaikalle Omalokseen ja Sougiasta takaisin Agia Marinaan) osuus tuosta oli 16 € ja sen lisäksi erikseen piti maksaa 5 € rotkon sisäänpääsymaksu ja 10 € laivamatkasta Agia Roumelista Sougiaan. Mielestäni tuo oli hyvä hinta kyseiselle matkalle. Jos retken olisi ostanut Aurinkomatkojen kautta, olisi bussimatkoista joutunut maksamaan 38 €, jonka lisäksi pitäisi maksaa rotkon sisäänpääsy ja laivamatka. Tärkeä asia vaellukselle lähtiessä on se, että on hyvät kengät. Lisäksi mukana on hyvä olla pieni vesipullo, lippis, aurinkolasit ja -rasva, uimakamppeet, kamera, evästä, rahaa ja mahdollisesti myös vaihtovaatetta. Vettä ei kannata liikaa kantaa mukana, sillä rotkossa on useita vesipisteitä, joissa pullon voi täyttää. Muutenkaan ei kannata tehdä repusta liian painavaa. Itselläni ei sen kummemmin ollut vaihtovaatetta, mutta alussa oli kevyt takki päällä, sillä ilma oli viileähkö aamulla lähtöpisteessä. Evääksi otin rusinoita, kaksi banaania, lasten smoothien sekä suolaisen piiraan. Niillä pärjäsi aika pitkälle, mutta jotakin muuta suolaista olisi ehkä voinut olla, jota olisi syönyt aamupalaksi. WC:t rotkossa on turkkilaistyylisiä kyykkyvessoja.





Lähtöaamuna meidän noutoaika Silk Oil -huoltoasemalta oli klo 5.35. Bussi taisi tulla vähän myöhässä, mutta onneksi ei kuitenkaan paljon. Viimeiset vaellukselle lähtijät keräsimme kyytiin Haniasta, jonka jälkeen pääsimme suuntaamaan kohti Omalosta. Bussimatkalla uni maistui, mutta lisäksi saimme ihailla auringonnousua. Perillä lähtöpaikalla olimme klo 7.15, jonka jälkeen lähdimmekin pian jo vaeltamaan. Aamupalaa olisi myös voinut jäädä syömään ennen vaellukselle lähtöä. Matkan raskain osuus on alussa, kun laskeudutaan rotkon pohjalle. Siinä meillä meni varmaan 1-1,5h. Silloin erityisesti tuli olla tarkkana, mihin astui. Laskua on kokonaisuudessaan 1250 metriä. Ensimmäisen pidemmän (eväs)tauon pidimme Samarian kylässä, joka on noin puolessa välissä matkaa. Sinne saapuessamme kello oli 10.20. Opas oli kehottanut pysähtymään siellä maksimissaan 20 minuuttia, meillä tauko kuitenkin venähti 25 minuuttiin. Tauko teki todella hyvää ja matkanteko sen jälkeen tuntui helpommalta. Maastokin tuntui olevan helpompi kulkuista Samarian kylän jälkeen. Viimeiselle taukopaikalle saavuimme klo 12.15 ja perillä Agia Roumelin kylässä olimme klo 13.30, jolloin meille jäi neljä tuntia aikaa viettää siellä. Matkan varrella näkyi kilometrikylttejä, joten pysyi hyvin kärryllä siitä, kuinka pitkästi oli kulkenut. Lisäksi oli kylttejä, joista näki, kuinka pitkän matkan päässä seuraava taukopaikka sijaitsee.


Paljon muitakin oli vaeltamassa samaan aikaan.

Samarian kylän kohdalla.







Rotkon kapein kohta, "rautaportti".

Tuolta tultiin. Enää vain vähän matkaa Agia Roumelin kylään.

Maisemat rotkossa oli kieltämättä upeat. Suurimmaksi osaksi saimme kulkea varjossa, vasta loppupuolella jouduimme kulkemaan kuuman auringon alla. Noudatin välillä jostakin aiemmin lukemaani neuvoa lippiksen vedellä kastamisesta, mikä auttoi ainakin hetkeksi aikaa. Omalta osaltani vaellus meni melko hyvin ja voin vain todeta, että ihan peruskunnolla rotkon jaksaa kävellä. Agia Roumeliin päästyämme suuntasimme heti syömään Rousios-tavernaan. Siinä vaiheessa aloin kuitenkin jo olla huonovointinen eikä ruoka oikein maistunut, mutta söin mitä pystyin. Aurinko ja nälkä yhdessä olivat tehneet tehtävänsä. Otin buranan, ja ruokailun jälkeen suuntasimme Libyanmereen uimaan. Se oli parasta koko reissussa! Vesi oli ihanan vilvoittavaa ja kirkasta. En varmaan ikinä ole nauttinut uimisesta niin paljon kuin tuolloin. Siellä olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan. Lopuksi makoilimme vielä aurinkotuoleilla kuivattelemassa ennen kuin meidän piti mennä hakemaan laivalippumme oppaalta. Kylässä oli myös pieni kauppa, josta ostin patongin itselleni, syöminen kun oli jäänyt aika vähäiseksi.

Meri, viimein!








Ja niin pieni Agia Roumelin kylä jäi taakse ja laivamatka kohti Sougiaa alkoi. 

Laiva Agia Roumelin kylästä lähti kohti Sougiaa klo 17.30. Matkalla saimme ihailla kauniita vuori- ja merimaisemia. Matka kesti n. 45 minuuttia. Bussimatka Sougiasta Hanian kautta Agia Marinaan tuntui todella pitkältä, vaikka osa siitä menikin nukkuen. Viimein yhdeksän aikaan olimme takaisin huoltoasemalla, josta meidät oli aamulla noudettu. Parina seuraavana päivänä jalkojen lihakset oli todella kipeät, mutta tuo reissu oli ehdottomasti kokemisen arvoinen. Oppaamme neuvot lihaskipuun oli seuraavat: kevyttä kävelyä tai lepäilyä rantatuolissa ja uimista tai hieronnassa käynti (tätä hän suositteli eniten), me kuitenkin valitsimme keskimmäisen vaihtoehdon. ;)

torstai 7. syyskuuta 2017

Äkkilähtö lämpimään

Hei pitkästä aikaa! Päätin palata blogin pariin reissupostauksen muodossa. Tänä vuonna minulta jäi Turkin matka väliin ensimmäistä kertaa kuuden vuoden aikana. Mieheni kyllä käväisi siellä, mutta minulle se ajankohta ei ollut töiden takia sopiva. Minulla löytyi paremmin aikaa matkustamiseen näin syksyn kynnyksellä - kesäsesongin päätyttyä - ja ystävälläni samoin oli aikaa ennen koulujen alkua, joten eipä mennyt kauaa kun ajatus äkkilähdöstä oli jo vireillä. Ystäväni halusi päästä aurinkoon ja minä johonkin uuteen maahan. Meille sopivana ajankohtana halvin kohde, jonka löysimme, oli Kreeta - ja tarkemmin sanottuna Haniaan kuuluva Agia Marina. Ennen matkan varaamista minun piti saada vain parille työvuorolle tuuraaja, joka kävi onneksi melko helposti. Matkan varaamisen jälkeen alkoikin tutkiminen, mitä kyseisessä kohteessa voi tehdä auringonoton ja uimisen lisäksi. Suunnittelusta tulikin lempipuuhaani joksikin aikaa, enkä olisi malttanut olla lukematta lisää ja lisää. Kreikka / Kreeta fb-ryhmistä sai mukavasti vinkkejä matkaa varten samoin kuin joistakin muista blogipostauksista. Emme kuitenkaan tehneet mitään kovin tarkkoja suunnitelmia matkalle etukäteen, vaan päätimme mennä aika pitkälti fiiliksen mukaan. 

Meidän lähtömme Helsinki-Vantaalta oli klo 06 aamulla. Lopetin työni Turussa klo 20.30 edellisiltana, jonka jälkeen suuntasin suoraan bussiasemalle klo 21 lähtevään bussiin. Puolenyön jälkeen saavuin kentälle, jossa ystäväni jo odottikin minua. Yö kentällä meni valvoen, kun taas lähes koko lennon ajan nukuin. Lentomme oli Haniassa kymmenen aikoihin, mutta hotellille saavuimme varmaan joskus puolen päivän aikaan. Ensimmäisen päivän olimme päättäneet ottaa rennosti rannalla - syömistä unohtamatta. Tuli muutamassa kaupassakin käytyä, jolloin matkaan tarttui mm. uimapatjat.







Agia Marina oli kivanoloinen pikkupaikka. Hania puolestaan oli paljon vilkkaampi ja ruuhkaisempi. Matka noiden kahden välillä on n. 10 km ja paikallisbussilla aikaa kului n. 20 minuuttia - tähän tosin varmaan vaikuttaa, onko ruuhkia liikenteessä. Yhdensuuntaisen bussilipun hinta on 1,80 €, eli huomattavasti edullisempaa, mitä meillä täällä Suomessa maksaa bussien kertaliput. Turkkiin verrattuna kadut oli mielestäni sokkeloisempia ja kapeampia. Kävelykadut olivat monin paikoin hyvin kapeita, jos niitä edes oli. Ihmiset olivat tosi ystävällisiä, ja pääasiassa kaupoissa sai kierrellä rauhassa ilman että tultiin tyrkyttämään tuotteita, mikä oli erittäin positiivista! Asia johon Kreetalla ihastuin, oli viherkasvit. Niitä näki monilla parvekkeilla ja ikkunasyvennyksissä sekä maassa seinänvieruksilla. Muutenkin tykkäsin kovasti Hanian vanhastakaupungista sen kapeine kujineen. Lisäksi erilaista Kreetalla oli se, että vessapaperit piti laittaa roskikseen, jottei putket tukkeutuisi.





Meidän lomamme sisälsi rantatuolissa makoilua ja meressä uimista (tai oikeastaan uimapatjojen päällä makoilua), shoppailua ja syömistä. Syötyä tuli melkein joka päivä kaksi kertaa. Voi sitä ihanuutta kun ruoka tuotiin valmiina eteen ilman sen suurempaa vaivannäköä. Nyt pitäisi "opetella" taas itse laittamaan ruokaa. Meidän kahden ruuat (alkoholittomine)juomineen maksoi yleensä vähän yli tai vähän alle 20€. Kreetalla on myös tapana jättää tippiä samoin kuin Turkissakin. Lisäksi kävimme pari kertaa matkamme aikana Haniassa kiertelemässä ja kerran lähdimme ex tempore bussilla Kolimbariin, jossa lopulta vain söimme. Ihan pelkästään emme vain "löhöilleet" lomamme aikana, vaan yhden päivän käytimme Samarian rotkovaellukseen. Siitä tosin kirjoitan oman postauksen, joten ei siitä sen enempää nyt. Iltaisin meillä oli ihan omat huvimme. Joskus aurinonlaskun jälkeen, kun muilla on tapana suunnata ulos ravintoloihin ja baareihin, me suuntasimme kaupan kautta hotellille. Lähes joka päivä ostelimme erilaisia suklaalevyjä ja maistelimme niitä iltaisin (ja välillä tuli syötyä niitä aamupalaksikin). Maistelimme ainakin 15 erilaista suklaalevyä..heh. Ihan parasta! Tuliaissuklaat oli ainakin helppo ostaa, kun tiesi, mikä on hyvää! Arkeen palaamisen myötä pitäisi kyllä palata ruotuun, mutta mitenköhän tuo onnistuu, kun kaapissa on iso läjä kotiintuotuja suklaalevyjä..











Kaiken kaikkiaan loma oli mielestäni onnistunut, ja mukavaa oli. Yksi viikko kuitenkin riitti paremmin kuin hyvin kyseisessä kohteessa, kaksi viikkoa olisi käynyt vähän liian tylsäksi - paitsi ehkä sellaiselle, joka ei kaipaa mitään muuta kuin rantaa, aurinkoa ja hyvää ruokaa. Matkan seurauksena täytyy vain todeta, että matkakuume sen kuin paheni entisestään. Seuravaa matkaa odotellessa..

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Ihana, aurinkoinen Naantali

Pari viikkoa sitten lauantaille sattui jälleen aurinkoinen ilma, joten otimme pyörät allemme ja suuntasimme Naantaliin. Sielläkin mieheni oli kerennyt kerran aiemmin jo käymään, joten hän osasi reitin. Sinne matkaa meiltä on reilu 15 km. Menomatkan aikana pysähdyimme pari kertaa lyhyesti. Toisen kerran Raisionlahden lintutornilla ja toisen kerran melkein heti sen jälkeen Raision venesatamassa. Naantalin keskustaan saavuttaessa jätimme pyörät parkkiin ja jatkoimme jalan vanhaan kaupunkiin. Tykästyin kovasti sen vanhoihin, värikkäisiin rakennuksiin ja pieniin liikkeisiin, joissa emme tosin käyneet sisällä. Siitä jatkoimme kirkon ympäristöön meren äärelle. Siellä varmasti tullaan viettämään aikaa toistekin - erityisesti kesällä! Ihanaa aluetta. Lisäksi kävimme Kailon saaressa eli saaressa, jossa on Muumimaailma. Muumit tosin ovat vielä talviunilla, mutta Muumimaailman rakennuksia pääsimme ihailemaan ja muuten vain nauttimaan saaren luonnosta ja rauhallisuudesta. Se on yksi niistä paikoista, jossa emme koskaan käyneet perheen kanssa lomalla, joten oli hauskaa viimein päästä käymään siellä! Ennen paluumatkalle lähtöä kävimme vielä syömässä pizzan puoliksi.

Raisionlahden lintutornille