lauantai 4. helmikuuta 2017

Kiitollinen

Tein tässä joku aika sitten yhden psykologisen testin, josta kuulin eräältä psykologian opiskelijalta, johon olen täällä Turussa tutustunut. Siinä minun suurimmaksi vahvuudekseni nousi kiitollisuus. Siihen liittyvät vastaukseni pohjautuvatkin erityisesti viime aikoihin, jolloin olen tuntenut todella paljon kiitollisuutta. Syksyllä lähitulevaisuus oli vielä täysin auki. Olimme kuitenkin päättäneet muuttaa Turkuun. Silloin oli kuitenkin vielä epävarmaa, kuinka nopealla aikataululla se tapahtuisi. Selvää kuitenkin oli, että ensin täytyisi löytyä asunto, jonne muuttaa.


Aloimme katselemaan asuntoja vähän sen jälkeen, kun olimme palanneet Turkista eli lokakuun alkupuolella. Muutamasta asunnosta soitimme, mutta niihin oli jo löytynyt vuokralainen. Muutaman asunnon kohdalla laitoimme viestiä vuokranantajalle. Ainoastaan yhdeltä saimme vastauksen (12.10) ja hänen vuokraamassaan asunnossa nyt asustelemmekin. Kauaa ei siis tarvinut etsiä. Enkä enempää voisi olla tyytyväinen! Okei, ehkä vessa voisi olla vähän isompi, mutta muuten ei ole valittamista. Sijaintikin on meille juuri sopiva. Sattumaa vai johdatusta? ;) Itse uskon jälkimmäiseen. Vuokrasopimus tehtiin marraskuun alusta alkavaksi, eli kaikki tapahtui melko nopeasti. Ongelmaksi ei edes koitunut se, että toinen meistä oli työtön ja toinen maahanmuuttaja, jonka ajattelin vaikeuttavan asunnon saamista.


Marraskuun alussa muutimme siis Turkuun, mutta sitten heräsikin kysymys, mitä täällä nyt sitten? Kaupunki oli melko tuntematon, ei ollut työpaikkaa, ei ollut ainuttakaan tuttua, joka olisi kaupungissa asunut - ainakaan minulla. Miehellä oli ainakin yksi kaveri! Nyt olemme asuneet täällä noin kolme kuukautta, ja olenkin niin kiitollinen siitä, miten asiat ovat taas kerran järjestyneet! Nyt voin sanoa viihtyväni täällä jopa todella hyvin. Minulla on työtä ja olen tutustunut moniin ihaniin ihmisiin. Menoja on sopivasti vapaa-ajalla mutta onneksi jää myös aikaa kotoiluun, joka on minulle tärkeää. Myös mies on viihtynyt täällä tosi hyvin. Täällä on tosi paljon muitakin turkkilaisia. On minulla edelleen (rukous)pyyntöjä ja haaveita - kenelläpä ei olisi - mutta olen silti tosi kiitollinen tästä hetkestä. On niin mahtava asia, että me voimme aina luottaa siihen, että asiat kyllä järjestyvät, vaikka aina ei tuntuisi siltä. ”… ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen…” (Jer. 31:9)